Pietari Päivärinta syntyi 18.9. 1827 Ylivieskassa, jossa hän myös kuoli 26.7. 1913. Hänen vanhempansa olivat itsellinen Juho Päivärinta ja Liisa Rautio.
Päivärinta toimi vuosina 1856-1861 lukkarin apulaisena Alavieskassa, sen jälkeen lukkarina Oulunsalossa ja myöhemmin Ylivieskassa. Hän oli edustajana neljillä valtiopäivillä vuosina 1882-1891.
Päivärinta julkaisi vuonna 1877 kirjan "Elämäni", joka sai hyvän vastaanoton. Hänen 1880-luvun tuotantonsa oli hyvin runsas: "Elämän havainnoita" (1880-1889), "Tintta Jaakko" ja "Torpan poika" (1883), "Minä ja muut. Sakeus Pyöriän kertomuksia" (1885), "Isäin pahat teot lasten päällä" (1887), sekä "Jälkipoimintoja I-III" ja "Oukkari" (1889). Myöhemmin hän julkaisi vielä teokset: "Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista" (1893), "Syyslehtiä" (1900), "Pikku Mari" (1903), "Pikku kuvia elämästä" (1904) ja "Ulpukkalahti" (1910).
Päivärinnan teoksia on käännetty monille kielille: ruotsiksi (1884 ja 1887), venäjäksi kuusi teosta (1886-1911), unkariksi (1892) ja viroksi (1892).