Hugo Alvar Henrik Aalto syntyi 3.2. 1898 Kuortaneella ja kuoli 11.5. 1976 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat insinööri Johan Henrik Aalto ja Selma Mathilda Hackstedt.
Aalto valmistui arkkitehdiksi vuonna 1921. Hänen tuotannossaan varhaista funktionalismia edustavat mm. Turun Sanomien toimitalo (1930), Paimion keuhkotautiparantola (1933), ja Viipurin kirjasto (1935).
Aalto suunnitteli 1930-luvulla useita tehtaita ja niiden ympäristöjä, mm. Toppilan tehtaat Oulussa (1930-1931), Sunilan tehtaan Kotkassa (1936-1939) ja Anjalan tehtaan Inkeroisissa (1938-1939).
Samaan aikaan valmistuivat myös Aallon kuuluisat yksityistalot: oma talo Helsinkiin sekä Maire ja Harry Gullichsenin asunto Villa Mairea Noormarkkuun (1938-1939).
Suomen osastot Pariisin ja New Yorkin maailmannäyttelyissä (1937, 1939) loivat Aallon kansainvälisen maineen suurena funktionalistina.
Suunnittelemiensa huonekalujen, taidelasin, valaisimien ym. käyttöesineiden myyntiä varten Aalto perusti ystäviensä kanssa vuonna 1933 Oy Artekin, joka toimii edelleen useassa maassa.
Aallon merkittäviä töitä kotimaassa ovat lisäksi Säynätsalon kunnantalo (1951), Jyväskylän yliopiston alue (1953-56), Kulttuuritalo Helsingissä (1958), Teknillinen korkeakoulu Helsingin Otaniemessä (1955-1964), Finlandia-talo Helsingissä (1971) ja Jyväskylän Alvar Aalto -museo (1973).
Eniten Aallon töistä kritiikkiä ovat nostattaneet Enso-Gutzeitin talo Helsingissä ja sekä Finlandia-talon akustiikka ja seinämarmorin valinta.
Aalto oli Suomen Akatemian jäsen vuosina 1955-1968 ja sen esimies vuosina 19631968. Aalto sai filosofian kunniatohtorin arvon Jyväskylän yliopistossa (1969).
Göran Schildt on kirjoittanut Aallosta 3-osaisen taiteellisen elämäkerran.