Anders Edvard Ramsay syntyi 23.3. 1799 Kuopiossa ja kuoli 12.5. 1877 Helsingissä. Vanhemmat: maaherra Anders Johan R. ja Johanna Barbara Petersen.
Ramsay kävi Pietarin paashikoulun ja tuli 1818 vänrikiksi Preobrazhenskojen kaartiin. Hän oli puolustamassa keisaria joulukuussa 1825 kapinallisia vastaan ja saavutti Nikolai I:n luottamuksen. Ramsay nimitettiin 1827 päälliköksi Suomen opetuspataljoonaan. Se menestyi ja korotettiin "nuoreksi kaartiksi" nimenään Henkivartioväen Suomen Tarkk'ampujapataljoona, eli Suomen kaarti. Ramsay oli sen komentaja ja myös vuodesta 1830 keisarin sivuadjutantti.
Ramsay johti pataljoonaa 1830-31 Puolassa, missä se otti osaa kapinan kukistamiseen ja sai Pyhän Yrjön lipun. Ramsay ylennettiin 1836 kenraalimajuriksi. Vuonna 1838 hänestä tuli tarkk' ampujapataljoonien tarkastaja. Hänet ylennettiin vuonna 1847 kenraaliluutnantiksi ja hänestä tuli Suomen sotaväen ja luotsilaitoksen ylioikeuden puheenjohtaja sekä Suomen sotaväen tarkastaja.
Ramsay johti Itämaisen sodan aikana Helsingin ja Turun välisen rannikon puolustusta. Hänet nimitettiin Venäjän krenatööriarmeijakunnan komentajaksi ja korotettiin vapaaherraksi, kenraaliadjutantiksi ja 1859 jalkaväenkenraaliksi.
Vuosina 1862-1863 Ramsay oli Puolaan sijoitettujen joukkojen komentaja. Hänet nimitettiin 1866 sotaneuvoston jäseneksi ja jalkaväen tarkastajaksi ja 1867 ylipäällikön apulaiseksi Varsovan sotilaspiiriin. Vuonna 1870 hänestä tuli valtakunnanneuvoston jäsen.
Ramsay sai 1875 Venäjän korkeimman kunniamerkin, Pyhän Andreaksen suurristin. Hän yleni kaikkein pisimmälle niistä sadoista suomalaisista upseereista, jotka loivat uran Venäjän armeijassa.
Puoliso vuodesta 1833 hovineiti Constance Wilhelmina Reuterskjöld (kuoli 1839), ja vuodesta 1840 vapaaherratar Augusta Constance Mellin (kuoli 1843).