Gabriel Rein syntyi 20.12. 1800 Jääskessä ja kuoli 24.6. 1867 Helsingissä. Vanhemmat: kappalainen Karl R. ja Sofia Dorotea Lilius.
Rein pääsi Viipurin saksalaisesta koulusta ylioppilaaksi ja vihittiin Turussa tohtoriksi (maisteriksi) 1823. Historian dosentti Reinistä tuli 1825, konsistorin vakinainen amanuenssi 1829 ja yliopiston saksan kielen lehtori 1832. Hänet nimitettiin historian professoriksi 1834. Hän kuului Turussa Arwidssonin ja muiden suomen kieltä harrastavien nuorten tutkijoiden piiriin, liittyi Helsingissä Lauantaiseuraan ja oli perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, jonka esimiehenä oli 1841-53 ja 1863-67.
Historiantutkijana Rein jatkoi Porthanin työtä. Hän pystyi venäjän kielen taitonsa vuoksi käyttämään uusia lähteitä.
Professorinväitöskirjassaan De loco, quo arma Tavastis illaturus, appulerit Birgerus dux (1834) Rein esitti vastoin Messeniusta käsityksen, että Birger jaarli oli noussut maihin Suomenlahden rannikolla Pohjanlahden tienoilla.
Rein oli yliopiston rehtorina vaikeana aikana 1848-1858, jolloin korkeimmat hallituspiirit suhtautuivat epäluuloisesti yliopistoihin, joita pidettiin vallankumousaatteiden pesäpaikkana. Ylioppilaiden esiintyminen tuotti rehtorille huolia ja Rein joutui eroamaan 1858, kun oli antanut ylioppilaiden esittää näytelmän, jota pidettiin viranomaisia loukkaavana. Professorin virastaan hän erosi 1861.
Viime vuosinaan Rein keskittyi tilastojen kokoamiseen. Hän oli aikaisemmin tehnyt teokset Statistische Darstellung des Grossfürstenthums Finnland ja Statistisk teckning af Storfurstendömet Finland. Vuonna 1862 ilmestyi Berättelse öfver Storfurstendömet Finlands förvaltning 1855-62.
Rein sai kanslianeuvoksen arvon 1856 ja korotettiin samana vuonna aatelissäätyyn. Hän otti osaa valtiopäiviin aatelissäädyn jäsenenä ja esiintyi suomen kielen puolesta.
Puoliso vuodesta 1829 Sedig Edla Ekbom (kuoli 1849).