Reinhold von Becker syntyi 26.12. 1788 Kangasniemellä ja kuoli 10.6. 1858 Helsingissä. Vanhemmat: kersantti Anders von B. ja Anna Sofia Sundström.
Becker valmistui filosofian kandidaatiksi 1810 ja vihittiin filosofian tohtoriksi (maisteriksi) samana vuonna. Hänestä tuli historian dosentti 1813 ja apulainen 1816. Vuonna 1829 von Beckeristä tuli senaatin suomen kielen kääntäjä; tässä toimessa hän oli vuoteen 1856 ja vaikutti suomalaisen virkakielen kehitykseen.
Vuoden 1820 alusta Becker alkoi julkaista suomenkielistä sanomalehteä Turun ViikkoSanomia. Lehti sai aluksi lähes 2000 tilaajaa, mikä oli enemmän kuin millään muulla lehdellä tuolloin. Tilaajat vähenivät kuitenkin seuraavana vuotena. Lehden sisältö oli monipuolinen ja sillä oli suuri merkitys suomenkielen ja kansanvalistuksen kannalta. Se sisälsi vuonna 1820 suppean Suomen historian ja maantiedon, ja sen liitteenä jaettiin ensimmäinen suomalainen Euroopan kartta.
Becker esitti lehdessään suomen kielen ottamista koulujen opetusohjelmaan. Tämä ja muu kansanvalistus ei saanut kuitenkaan juuri tukea muilta oppineilta. Varsinkin Mnemosynessä käytiin Wiikko-Sanomien kielen kimppuun. Becker oli aluksi hylännyt mm. d:n, mutta otti sen sittemmin käyttöön. Hänen kielessään oli aluksi paljonkin savon murretta, jonka hän oli oppinut jo lapsena.
Becker julkaisi vuonna 1824 kieliopin Finsk Grammatik, jossa suomenkielen perustana on itäsuomalainen kansankieli. Becker asetti sen länsisuomalaista ja jäykäksi jäänyttä raamatunsuomea vastaan. Becker vaikutti siihen, että vieraat kirjaimet (b, c, f, q, x, z) vähentyivät. Beckerin lauseoppi oli paljon lähempänä nykysuomea ja puhuttua kieltä kuin tuon ajan ruotsinkieltä jäljittelevä kirjoitustapa.
Puoliso vuodesta 1822 Carolina Idestam (kuoli 1858).