Johan Ludvig Runeberg syntyi 5.2. 1804 Pietarsaaressa ja kuoli 6.5. 1877 Porvoossa. Vanhemmat: merikapteeni Lorens Ulrik R. ja Anna Maria Malm.
Runeberg kävi koulua aluksi Pietarsaaressa, sitten Oulussa ja Vaasassa sekä pääsi sieltä 1822 ylioppilaaksi Turkuun. Turussa hän ryhtyi opiskelemaan erityisesti klassisia kieliä.
Loppuvuonna 1823 Runeberg tuli opettajaksi Saarijärvelle kapteeni af Enehjelmin ja kruununvouti Danielsonin perheisiin. Vuonna 1825 hän siirtyi Ruovedelle ja palasi Turkuun vasta alkuvuonna 1826. Hän tutustui näinä vuosina Sisä-Suomeen ja sen vakaaseen, hallan ja nälän tuttuun kansaan. Nämä elämykset tekivät häneen vahvan vaikutuksen. Lisäksi Runeberg tutustui kosketuksiin Suomen sodan veteraaneihin kanssa, joita myös hänen isäntänsä kapteeni af Enehjelmkin oli. Eräs vanha vänrikki Pelander oli ehkä myöhemmän runon vänrikki Stoolin esikuva.
Runeberg vihittiin maisteriksi 1827. Hän vietti vuoden kotiopettajana isänsä serkun, arkkipiispa Tengströmin perheen luona Paraisissa. Rakastuminen arkkipiispan lahjakkaaseen veljentyttäreen Fredrika Tengströmiin teki miehestä runoilijan.
Väiteltyään Medea-aiheesta Euripideksellä ja Senecalla, Runeberg nimitettiin vuonna 1830 roomalaisen kirjallisuuden dosentiksi Helsingin yliopistoon. Kun hän samaan aikaan sai konsistorin amanuenssin viran, hän saattoi mennä naimisiin. Runebergien koti oli Lauantaiseuran keskuksia.Tämä piiri sai aikaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamisen.
Vuonna 1830 ilmestyi Runebergin kokoelma Dikter, joka sisälsi hänen nuoruuden runojaan. Vuonna 1832 hän julkaisi eeppisen runoelman Elgskyttarne, joka pohjautui hänen vaikutelmiina Saarijärveltä ja Ruovedeltä. Runoissa ihannoidaan kansan elämää.
Runebergin yritys saada virka yliopistossa epäonnistui. Hänet sivuutettiin ensin apurahoisa ja sitten vuonna1833, kun täytettiin roomalaisen kirjallisuuden apulaisen virka. Niinpä hän muutti 1837 Porvooseen lukion latinan lehtoriksi. Täällä hänelle jäi aikaa runoiluun. Vuonna 1844 hän sai professorin arvon, sillä asuinpaikastaan huolimatta Runeberg oli tunnettu kulttuurihahmo.
Vuonna 1848 ilmestyi ensimmäinen osa teoksesta Fänrik Ståls sägner, toinen osa valmistui vuonna 1860. Nämä tekivät Runebergistä Suomen kansallisrunoilijan, sillä kuvauksen kohteena on Suomen sota ja sen sankarit. Tarinat pohjautuvat osittain kuultuihin, osittain G. Montgomeryn sodan historiaan.
Vuonna 1853 Runeberg kutsuttiin virsikirjakomitean jäseneksi. Hän korjasi vanhoja virsiä ja kirjoitti noin 60 omaa ehdotusta.
Runeberg sai vuonna 1857 18.000 ruplan kansalaislahjan, jonka turvin hän jätti lehtorin virkansa.
Joulukuussa 1863 Runeberg sai metsästysmatkalla halvauskohtauksen ja hän jäi vuoteeseen loppuiäkseen.
Runebergille pystytettiin Helsinkiin 1885 patsas, jonka hänen poikansa Walter oli tehnyt.
Puoliso vuodesta 1831 Fredrika Charlotta Tengström (kuoli 1879).