Paavo Ruotsalainen syntyi 9.7. 1777 Lapinlahdella ja kuoli 27.1. 1852 Nilsiässä. Vanhemmat: talollinen Vilppu R. ja Anna Heleena Svahn.
Paavo oppi varhain lukemaan mutta ei koskaan kirjoittamaan. Kirjeet hän saneli. Nuorena hän joutui syvään synnintuntoon. Apu löytyi Laukaasta, missä hän tutustui seppä Högmanin ajatuksiin. Paavo alkoi esiintyä itse puhujana ja kohosi vähitellen heränneiden johtajaksi.
Ruotsalaisen elämä oli ulkonaisesti vaikeaa ja puutteenalaista. Vuonna 1817 hän aikoi Puolaan, missä oli ilmaista maata tarjolla, mutta hänet käännytettiin takaisin. Tämän jälkeen hän alkoi menestyä maanviljelijänä.
Vuodesta 1820 alkaen hänen toimintaansa alettiin rajoittamaan. Hartauskokousten pito kiellettiin. Tästä huolimatta liike kasvoi.
Ruotsalainen tutustui vuonna 1822 Henrik Renqvistiin, mutta he eivät hyväksyneet toisiaan. Ruotsalainen piti renqvistiläisten polvirukouksia ulkokultaisuutena.
Vuonna 1834 Keski-Pohjanmaan heränneet, joita johtivat papit Malmberg ja Lagus, liittyivät yhteen Savon heränneiden kanssa ja Ruotsalaisesta tuli koko liikkeen johtaja, "kahden hiippakunnan piispa". Tämä vei Ruotsalaisen vuosina 1838-39 syytteeseen laittomista seuroista. Hänet tuomittiin Kalajoen käräjillä 100 ruplan sakkoon. Liike levisi edelleen EteläPohjanmaalle, missä niin papit, maallikot, säätyläiset kuin talonpojatkin näkivät Ruotsalaisessa johtajansa.
Ruotsalainen korosti persoonallista yhteyttä Kristuksen kanssa. Hän inhosi tekopyhyyttä. Se sai hänet toisaalta juomaan rajusti ja käyttämään karkeata kieltä, mistä monet loukkaantuivat.
Ruotsalainen oli 1800-luvun merkittävin maallikkosaarnaaja. Hän vaikutti paljon siihen, että alamaisten arvostus tavallisen kansan yläpuolelle asettunutta papistoa kohtaan heikkeni.
Puoliso vuodesta 1800 Riitta Ollikainen (k. 1833), ja vuodesta1833 Anna Helena Savolainen (k. 1888).