Johan August Sandels syntyi 31.8. 1764 Tukholmassa ja kuoli siellä 22.1. 1831. Vanhemmat: vuorineuvos Samuel S. ja Katarina Elisabet Brandt.
Sandels tuli kadetiksi tykkiväkeen 1775, siirrettiin 1785 Suomeen ja korotettiin 1787 Karjalan rakuunarykmentin majuriksi. Hän otti osaa vuosien 1788-90 sotaan, tuli 1790 everstiluutnantiksi ja Karjalan rakuunoiden varakomentajaksi, 1799 everstiksi ja 1803 Savon jääkärirykmentin komentajaksi.
Vuoden 1808 sodassa Sandels perääntyi nopeasti Oulun seudulle. Hän sai siellä komentoonsa oman prikaatin ja lähti huhtikuun lopussa takaisin Savoon päin, missä hän Pulkkilassa tuhosi 350-miehisen venäläisosaston. Kuopio vallattiin 12. toukokuuta. Kuopiosta käsin Sandels järjesti tehokkaan pikkusodan, jonka tulos oli venäläisten karkottaminen melkein koko Savosta. Varkaudessa hänen prikaatinsa piti puoliaan yli 3 kuukautta ja sitoi 6.000 miehen venäläisosaston. Lohtajan aselepo 29.9. pakotti hänet vetäytymään Iisalmen pohjoispuolelle. Täällä lokakuun 27. päivä kenraali Tutshkov teki rajun hyökkäyksen Sandelsin joukkoja vastaan. Vihollinen torjuttiin, mutta tämä Koljonvirran voitto ei muuttanut yleistilannetta, vaan Sandelsin oli jatkettava peräytymistään. Prikaati marssi Ouluun ja sieltä Tornioon.
Sandels sai Pulkkilan taistelun johdosta Miekkatähdistön suurristin, ylennettiin heinäkuussa kenraaliadjutantiksi ja joulukuussa kenraalimajuriksi. Sodan päätyttyä Sandels korotettiin vapaaherraksi. Hänestä tuli 1811 Ruotsin sotakollegion presidentti ja 1812 Svean henkikaartin varakomentaja. Napoleonin vastaisessa sodassa 1813 hän oli divisioonankomentaja ja lopulta Ruotsin armeijan ylipäällikkö.
Vuonna 1815 Sandels sai kreivin arvon. Hän kuului vuodesta 1818 valtakunnan herroihin ja ylennettiin jalkaväenkenraaliksi, sekä vuonna 1824 sotamarsalkaksi. Vuosina 1818-27 hän toimi Norjan käskynhaltijana.
Sandels oli von Döbelnin ohella Suomen sodan taitavin sotapäällikkö. Vänrikki Stoolin tarinoiden välityksellä hänestä tuli kansallissankari vaikka hänellä ei ollut Suomeen erityisiä siteitä.
Puoliso vuodesta 1809 vapaaherratar Ulrika Elisabet Hermelin (k. 1869).