Frans Ludvig Schauman syntyi 24.9. 1810 Maariassa ja kuoli 28.6. 1877 Porvoossa. Vanhemmat: senaatinkamreeri Carl S. ja Johanna Lovisa Hoeckert.
Schauman valmistui fil.kandidaatiksi 1831, teologian kandidaatiksi 1834 sekä teologian lisensiaatiksi 1836. Hän valmistui teologian tohtoriksi 1840. Schauman nimitettiin 1838 jumaluusopin apulaisen ja teologisen seminaarin pastorin virkaan. Hän hoiti samalla eri professorinvirkoja ja hänestä tuli vuonna 1847 käytännöllisen teologian ensimmäiseksi professori. Schauman oli 1853-65 teologisen tiedekunnan dekaani. Hänet nimitettiin Porvoon hiippakunnan piispaksi vuonna 1865.
Schauman muotoili ehdotuksen uudeksi kirkkolaiksi, joka vahvistettiin vuonna 1869. Siinä on pääajatuksena uskonnonvapaus, joskaan se ei käytännössä toteutunut. Joka tapauksessa kirkolle taattiin itsenäinen asema ja oma edustuslaitos eli kirkolliskokous. Suomen kirkko oli enemmän irti valtiosta kuin minkään muun Pohjoismaan tai Venäjän kirkko.
Schauman oli edustajana vuoden 1863 valtiopäivillä ja piispana mukana myös seuraavilla.
Hän oli perustamassa vuonna 1858 Suomen Lähetysseuraa ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän kirjoitti paljon lehtiin ja toimitti aikakauslehteä Tidskrift för Finska Kyrkan vuosina 1857-59.
Schauman vihittiin Lundin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1868.
Puoliso vuodesta 1836 Fredrika Christina Gylich (kuoli 1895).