Eemil Nestor Setälä syntyi 27.2. 1864 Kokemäellä ja kuoli 8.2. 1935 matkalla lähellä Helsinkiä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Setälä ja Sofia Heikkilä.
Setälä nimitettiin suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentiksi Helsingin yliopistoon vuonna 1887. Hän teki vuosina 1888-1890 tutkimusmatkoja Unkariin ja Viroon sekä liiviläisten, vepsäläisten ja vatjalaisten pariin. Setälän teos "Yhteissuomalainen äännehistoria I-II. Konsonantit" ilmestyi vuosina 1890-1891.
Setälä nimitettiin vuonna 1893 suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Kielitieteen ohella Setälä oli kiinnostunut myös kansanrunoudesta, jonka alalta hän julkaisi mm. tutkimukset "Kullervo-Hamlet" (1904-1911), "Väinämöinen und Joukahainen" (1912) ja "Sammon arvoitus" (1932).
Setälä oli pappissäädyn valtiopäiväedustajana vuosina 1904-1906. Yksikamarisessa eduskunnassa hän edusti nuorsuomalaista puoluetta, kunnes vuonna 1918 siirtyi kokoomuspuolueeseen.
Setälä toimi senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päällikkönä vuosina 1917-1918. Myöhemmin hän toimi opetusministerinä (1925), ulkoministerinä (1926) ja Suomen lähettiläänä Kööpenhaminassa ja Budapestissä (1927-1930).