Karl Johan Bergbom syntyi 2.10. 1843 Viipurissa ja kuoli 17.1. 1906 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat senaattori Johan Erik Bergbom ja Fredrika Juliana Roschier.
Bergbomin perhe kuului helsinkiläiseen sivistysaateliin ja mm. J.V. Snellmann kuului lähipiiriin.
Bergbomin ensimmäinen, Victor Hugolta vaikutteita saanut historiallinen murhenäytelmä "Pombal och jesuiterna" esitettiin vuonna 1865. Samana vuonna Bergbom oli perustamassa Kirjallista Kuukauslehteä, johon hän kirjoitti seuraavina vuosina novelleja ja näytelmän sekä kirjallisuusarvosteluja ja tutkielmia. Vuonna 1868 valmistui Bergbomin väitöskirja "Om det historiska dramat
i Tyskland".
Bergbom osallistui Helsingin Suomalaisen Seuran näytelmätoimintaan. Menestykseksi muodostui 10.5. 1869 Aleksis Kiven "Lean" esitys, jonka pääosassa oli rouva Hedvig Charlotte Raa. Suomenkielinen teatteriharrastus kuitenkin kitui valtionavun puutteessa. Bergbom julkaisi Kirjallisessa Kuukauslehdessä ja Morgonbladetissa vuonna 1872 kirjoituksen "Muutamia sanoja nykyisistä teatterioloistamme". Samana vuonna perustettiin suomalainen teatteri.
Suomalainen teatteri aloitti toimintansa Bergbomin johdolla 13.10. 1872 Porissa. Helsingissä esitykset alkoivat seuraavana vuonna venäläisiltä vuokratussa vanhassa Arkadia-teatterissa. Vuosina 1873-1879 teatterissa toimi myös Suomalainen ooppera.
Bergbom oli yksi harvoista Aleksis Kiven ystävistä ja ymmärtäjistä. Teatterissaan Bergbom toi esille myös uusinta kotimaista näytelmäkirjallisuutta: Minna Canth ja Gustaf von Numers tekivät yhteistyötä Bergbomin kanssa.
Bergbomin elämäntyö sai kruununsa, kun Suomalainenn teatteri muuttui Suomen Kansallisteatteriksi ja sen uusi komea talo vihittiin 9.4. 1902. Bergbom luopui johtajantoimestaan vuoden 1905 keväällä.
Bergbom oli naimaton.