Frans Emil Sillanpää syntyi 16.9. 1888 Hämeenkyrössä ja kuoli 3.6. 1964 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalainen Frans Henrik Sillanpää (Koskinen) ja Loviisa Vilhelmiina Iisakintytär (Mäkelä).
Sillanpää opiskeli Helsingin yliopistossa luonnontieteitä. Hän ei kuitenkaan suorittanut mitään tutkintoa.
Sillanpää julkaisi romaanin "Elämä ja aurinko" vuonna 1916. Hänen varhaisia teoksiaan ovat myös novellikokoelma "Ihmislapsia elämän saatossa" (1917) ja romaani "Hurskas kurjuus" (1919).
Sillanpään mainetta maailmalla vahvistivat romaanit "Nuorena nukkunut" (1931) ja "Miehen tie" (1932) sekä "eepillinen sarja" "Ihmiset suviyössä" (1934).
Sillanpää vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1936. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939.
Sillanpään myöhemmästä tuotannosta on erityisesti mainittava romaanit "Elokuu" (1941) sekä "Ihmiselon ihanuus ja kurjuus" (1945).