Johan Mårten Eliel Johnsson syntyi
23.5. 1856 Pielisjärvellä ja kuoli 6.5. 1905 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat piispa Johan Viktor Johnsson ja Anna Charlotta Stenius.
Johnsson työskenteli Viipurin hovioikeudessa, Mikkelin kaupungin pormestarina, Viipurin läänin maanjako-oikeuden sihteerinä ja Viipurin tarkk'ampujapataljoonan sotatuomarina ennen nimitystään senaatin talousosaston yleisen kanslian esittelijäsihteeriksi 1892. Äyräpään tuomiokunnan tuomariksi hän tuli vuonna 1898, jolloin hän sai myös valtioneuvoksen arvon.
Johnsson tuli vuonna 1900 senaatin oikeusosaston jäseneksi ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin prokuraattoriksi. Johnsson aateloitiin vuonna 1904, jolloin hän otti sukunimekseen Soisalon-Soininen. Prokuraattorin toimessaan hän oli yksi myöntyväisyyssuunnan keulakuvista, minkä takia ylioppilas Lennart Hohenthal ampui hänet.