Edvard Bergenheim syntyi 18.9. 1798 Vaasassa ja kuoli 19.2. 1884 Turussa. Vanhemmat: hovioikeudenpresidentti Erik Johan B. ja Hedvig Sofia Hannelius.
Bergenheim opiskeli Turussa ja Tartossa ja vihittiin filosofian tohtoriksi (maisteriksi) 1823 ja nimitettiin samana vuonna opettajaksi Haminan kadettikouluun. 1840 hän perusti Turkuun sisäoppilaitoksena toimivan reaalikoulun ja lukion, jossa vanhojen kielten sijasta luettiin uusia kieliä, erityisesti venäjää. Koulu ei saanut suosiota ja lopetti vuonna 1843.
Bergenheim vihittiin papiksi 1830 ja hän sai, ohi senaatin, palkkapitäjäkseen vauraan Kangasalan seurakunnan. Häntä auttoivat läheiset suhteet ministerivaltiosihteeriin.
Vuoden 1847 arkkipiispanvaalissa hän tuli toiselle ehdokassijalle, mutta nimitettiin virkaan 1850. Aluksi häneen suhtauduttiin varsin viileästi, mutta sai sittemmin arvoa ja luottamusta. Tarkastusmatkoillaan hän kiinnitti erityistä huomiota opetukseen ja aloitti rovastikuntien pappeinkokoukset.
Bergenheim oli säätynsä puhemies neljillä valtiopäivillä ja ensimmäisen kirkolliskokouksen puheenjohtaja vuonna 1876. Hän oli monien komiteoiden jäsen ja piti yllä hyviä suhteita Pietariin. Aleksanteri II:n kruunauksen yhteydessä hän sai teologian tohtorin arvon ja hänen poikansa aateloitiin kuten myös ensimmäisen arkkipiispan Jacob Tengstömin lapset.
Puoliso vuodesta 1832 Alexandrine Bruun (kuoli 1889).