Mihail Speranski syntyi 1.1. 1771 (vl.) Tserkutinossa Venäjällä ja kuoli 11.2. 1839 Pietarissa. Vanhemmat olivat kyläpappi Mihail Vasilinpoika ja Praskovja Feodorintytär.
Speranski suoritti hengellisen seminaarin ja Pietarin yliseminaarin kurssit sekä tuli sen johtajaksi vuonna 1795. Pian hänestä tuli yliprokuraattorin kanslian virkamies, mistä hän vuonna 1802 kohosi sisäministerin apulaiseksi ja vuonna 1807 valtiosihteeriksi. Hänestä tuli Aleksanteri I:n luottomies.
Vuonna 1808 Erfurtissa Speranski tutustui myös Napoleoniin. Hän alkoi hallitsijan myötävaikutuksella suunnitella Venäjän valtiolaitoksen uudistamista. Maaorjuuden lakkauttaminen kuului myös suunnitelmiin. Ohjelma valmistui lokakuussa 1809, mutta se toteutui vain osittain. Uudistetussa valtakunnanneuvostossa Speranski oli valtakunnansihteerinä valtion johtava virkamies.
Vuoden 1809 alusta alkaen Speranski esitteli keisarille myös Suomen asiat. Hän halusi tehdä valloitetusta Suomesta nykyaikaisen valtion, joka voisi olla esimerkkinä koko valtakunnalle. Speranski johti itse Porvoon kokouksen kulun vuonna 1809. Hän valmisti keisarin esitykset ja hallitsijanvakuutuksen sanamuodon.
Sittemmin Speranski jätti Suomen asiat muiden kiireidensä vuoksi. Hän vaikutti silti siihen, että Suomeen perustettiin oma hallitus (konselji, hallitusraati, senaatti) ja Pietarissa toimi Suomen asiain komitea. Sen sihteeriksi tuli Speranskin oma apulainen R.H. Rehbinder. Speranski kannatti Vanhan Suomen yhdistämistä muuhun Suomeen. Vuosina1809-12 hän oli muiden virkojen ohella Turun yliopiston kansleri.
Speranskin uudistustoiminta ja ranskalaisystävällisyys herättivät Venäjällä vastustusta. Kun välit Ranskaan kiristyivät, hänet karkotettiin maaliskuussa 1812 NizniNovgorodiin, ja sitten Permiin, mistä sai kuitenkin vuonna 1814 palata lähelle Novgorodia. Vuonna 1816 hänet nimitettiin syrjäisen Penzan kuvernööriksi. Vuosina 1819-21 hän oli Siperian kenraalikuvernööri ja sai lopulta palata Pietariin. Hänestä tuli uudelleen valtakunnanneuvoston jäsen. Nikolai I antoi hänelle valtakunnan lakien kodifioimistyön johdon. Suomen lakien kodifioimiskomitea toimi hänen johtonsa alaisena. Speranski oli vanhoilla päivillään 1835-37 perintöruhtinaan, tulevan keisarin, Aleksanteri II:n opettaja.
Puoliso vuodesta 1798 Elisabeth Stiven.