Göran Magnus Sprengtporten syntyi 16.8. 1740 Porvoon pitäjässä ja kuoli 13.10. 1819 Pietarissa. Vanhemmat: majuri Magnus Wilhelm Sprengtport ja Elsa Katarina Ulfsparre af Broxvik.
Isänsä menettänyt Sprengtporten pääsi Tukholman kadettikouluun ja valmistui sieltä 1756 insinöörijoukkoihin. Nuorena upseerina hän vietti hurjaa elämää, mutta rauhoittui tultuaan Viaporin linnoitustöihin. Vuonna 1757 hän joutui Pommerin sotaan. Rauhan tultua hänelle ei löytynyt virkaa ennen kuin pääsi majuriksi Uudenmaan-Hämeen keveään rakuunarykmenttiin, jota hänen velipuolensa komensi.
Hän avusti velipuoltaan 1772 Viaporin varusväen taivuttamisessa kuninkaan puolelle. Palkinnoksi Sprengtporten sai everstiluutnantin arvon. Vuonna 1773 Sprengtporten korotettiin everstiksi ja 1775 hän sai komentoonsa joukot, joista tuli Savon prikaati. Hänen ehdotuksestaan perustettiin vuonna 1779 Suomeen ensimmäinen kadettikoulu Haapaniemeen.
Hoviin päässyt Sprengtporten riitaantui kuninkaan kanssa. Sprengtporten matkusti Pietarin, Varsovan ja Berliinin kautta Pariisiin. Hän erosi armeijasta ja pyrki Ranskan joukkoihin Pohjois-Amerikkaan, mutta ei päässyt. Hän palasi Suomeen ja asettui 1782 Nastolan Seestaan.
Täältä Sprengtporten alkoi levittää ajatustaan, että Suomen tulisi erota Ruotsista. Hän sai jonkin verran kannatusta erityisesti nuorilta upseereilta. Hän esitti ajatuksen myös venäläisille. Sprengtportenin mukaan suurin osa Suomen aatelia ja porvaristoa sekä monet papit odottivat kahleittensa katkaisemista. Kapina olisi aloitettava valtaamalla Viapori ja Hämeenlinna.
Sprengtporten suunnitteli liittovaltiota, jossa joka maakunnalla olisi omat 4-säätyiset maakuntapäivät, ja yhteiset valtiopäivät säätäisivät lait ja määräisivät verot. Hallitusvalta kuuluisi maakuntapäivien valitsemalle kongressille. Kongressi puolestaan asettaisi presidentin sekä valtioneuvoston, jonka elinkautiset jäsenet kukin hoitaisivat yhtä hallinnon haaraa.
Sprengtportenin ehdotus toimitettiin Pietariin. Keisarinna katsoi Suomen itsenäisyyden Venäjän etujen mukaiseksi, mutta ei antanut sitovia lupauksia.
Vuonna 1786 Sprengtporten liittyi Venäjän armeijaan kenraalimajurina. Hän sai kamariherran ja kenraalikuvernöörin arvon. Kun sota Venäjän ja Ruotsin välillä 1788 syttyi, Sprengtporten suunnitteli hyökätä ruotsinpuoleiseen Karjalaan. Kun Jägerhorn toi Pietariin ns. Liikkalan kirjeen, Sprengtporten kutsuttiin neuvotteluihin. Hän yllytti suomalaisia upseereita ja suunnitteli Hämeenlinnaan järjestettäviä valtiopäiviä, joiden tarkoitus oli Suomen erottaminen Ruotsista. Hän laati kirjasen Isänmaalle, jota toimitettiin Suomeen.
Armeijan hajaannuttua talvimajoitukseen Anjalan liiton toiminta kuitenkin lopahti. Sprengtporten laati suunnitelman kesän sotatoimia varten, mutta haavoittui 13.6. Porrassalmella. Turun hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan maanpetturuudesta.
Sprengtporten oleskeli Keski-Euroopassa, mutta palasi1798 Pietariin, missä korotettiin jalkaväenkenraaliksi. Aleksanteri I:n alkuvuosina hän oli syrjässä, mutta esitti tälle 1805 lähettämässään kirjelmässä itsenäisen aseman luomista Suomelle.
Suomen sodfassa Sprengtporten laati sotasuunnitelman Ruotsia vastaan ja lupasi suomalaisille, että Turkuun kutsutaan koolle valtiopäivät.
Itse sodassa Sprengtporten oli ylipäällikkö Buxhoevdenin neuvonantajana, mutta riitautui pian ja palasi Pietariin. Joulukuussa hänet nimitettiin kenraalikuvernööriksi Suomeen. Porvoon kokouksessa hän oli keskeinen vaikuttaja ja luki Aleksanterin hallitsijanvakuutuksen.
Sprengtporten erosi tehtävästään vanhana miehenä kesäkuussa 1809, kun oli riitaantunut Buxhoevdenin seuraajan, kenraali Knorringin kanssa. Hän asui tämän jälkeen talvisin Pietarissa ja kesäisin Hietalan tilalla lähellä Viipuria. Hän sai kreivin arvon 1809.
Puoliso vuodesta 1764 Anna Elisabet Glansenstjerna (k. 1785), vuodesta 1789 hollantilainen kreivitär Anna Carolina d'Aumale, josta erosi 1797 ja avioitui venäläisen kreivitär Varvara Samyskin kanssa (k. 1850).
Sprengtportenilla oli poika ensimmäisestä aviosta. Hän palveli Ruotsin armeijassa, mutta palasi Venäjälle, sortui uhkapeliin ja ampui itsensä 1801.