Fabian Steinheil syntyi 14.10. 1762 Nigulassa Virossa, ja kuoli 7.3. 1831 Meilahdessa lähellä Helsinkiä. Vanhemmat: luutnantti, vapaaherra Fredrik Jakob S. ja Kristina von Tiesenhausen.
Baltian saksalainen Steinheil oli Venäjän armeijan kapteenina ja everstiluutnanttina vuosien1788-90 sodassa ja toimi sodan jälkeen Vanhassa Suomessa linnoitusja topografitöissä. Hänet ylennettiin vuonna 1798 kenraalimajuriksi ja vuonna 1807 kenraaliluutnantiksi. Napoleonin sodissa kunnostautunut Steinheil komensi Suomen sodassa Ahvenanmaan venäläisiä joukkoja.
Steinheil nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi maaliskuussa 1810. Vuonna 1810 keisari antoi hänen tehtäväkseen tulipalon hävittämän Helsingin rakentamisen. Steinheil sai yleistä arvonantoa ja suosiota. Suomen-matkallaan Aleksanteri I lausui hänelle kiitokset maassa vallitsevasta hyvästä järjestyksestä.
Talven 1812-13 Steinheil oli ylipäällikkönä Liivinmaalla ja Kuurinmaalla. Hän johti useita taisteluita Napoleonin armeijaa vastaan ja otti osaa Elbingin ja Danzigin valloitukseen.
Steinheil erosi kenraalikuvernöörin toimesta 1823 ja asui kartanoissaan Saarelassa Viipurin lähellä ja Meilahdessa. Hän harrasti mineralogiaa, jonka vuoksi Pietarin Tiedeakatemia kutsui hänet kunniajäsenekseen. Steinheil ylennettiin suomalaiseksi kreiviksi vuonna 1812.
Puoliso vuodesta 1793 Natalia von Engelhardt (k. 1829).