Lars Jakob (Lauri) Stenbäck syntyi 26.10. 1811 Kuortaneella ja kuoli 21.4. 1870 Isossakyrössä. Vanhemmat: kirkkoherra Karl Fredrik S. ja Eva Maria Gummerus.
Stenbäck pääsi ylioppilaaksi 1827 Turun katedraalikoulusta. Helsingissä Stenbäck kuului toveripiiriin, joka pyrki nostamaan ylioppilaselämän siveellistä ja aatteellista sisältöä. Kun hänet ja eräitä muita syksyllä 1834 erotettiin luvattoman kokouksen vuoksi puoleksi vuodeksi, hän lähti ystävänsä J. J. Östringin kanssa Vöyrille. Täällä he kokivat voimakkaan uskonnollisen herätyksen.
Vuonna 1837 Stenbäck valmistui filosofian kandidaatiksi ja siirtyi lukemaan teologiaa. C. G. v. Essenin kanssa hän alkoi julkaista Evangeliskt Veckoblad -lehteä vuonna 1839. Se taisteli rationalismia ja uskonnollista välinpitämättömyyttä vastaan. Lehti lakkautettiin arkkipiispa E. G. Melartinin toimesta 1841.
Stenbäck oli myös runoilijja ja kirjoitti yliopiston riemujuhlaan 1840 kokoelman Dikter ja vähän myöhemmin mm. runot Mitt finska fosterland ja Stjärnan. Dikter ilmestyi myöhemmin useina painoksina uudelleen.
Stenbäck vihittiin papiksi 1842. Hän pyrki teologian dosentiksi, mutta ei saanut nimitystä herännäisyytensä vuoksi. Vuonna 1845 hän valmistui teologian lisensiaatiksi ja pääsi seuraavana vuonna yläalkeiskoulun rehtoriksi Vaasaan. Täällä hän toteutti omia pedagogisia oppejaan.
Vaasan palossa 1852 Stenbäck menetti kotinsa ja kirjastonsa ja muutti koulunsa kanssa Uuteenkaarlepyyhyn. Hän julkaisi kasvatusopin professorinvirkaa varten väitöskirjan Om paedagogien och dess närvarande utveckling vuonna 1855. Hänet nimitettiin virkaan, mutta hän ei viihtynyt Helsingissä vaan siirtyi jo vuonna 1856 Isonkyrön kirkkoherraksi.
Puoliso vuodesta 1840 Ebba Katarina Wilhelmina Arppe (kuoli 1912).