Pjotr Arkadevitsh Stolypin syntyi 14.4. 1862. Hän kuoli 18.9. 1911 Kiovassa murhaajan ampumana.
Stolypin nimitettiin vuonna 1902 kuvernööriksi Grodnoon ja seuraavana vuonna Saratoviin, jossa hän toimi tarmokkaasti siellä puhjenneiden talonpoikaislevottomuuksien taltuttamiseksi.
Stolypin tuli vuonna 1906 sisäasiainministeriksi ja sen ohessa, sittenkuin ensimäinen duuma oli hänen neuvostaan heinäkuussa hajoitettu, Goremykinin sijaan pääministeriksi. Stolypin ryhtyi heti pontevasti tukahuttamaan suureen valtaan pääsyttä vallankumousliikettä käyttäen apunaan sotaoikeuksia ja rankaisuretkikuntia. Elokuun 25 p:nä pantiin Stolypinin talossa toimeen pommiräjähdys, jonka uhriksi joutui noin 30 henkeä ja kaksi hänen lastaan haavoittui. Stolypin itse pelastui vahingoittumatta.
Toinen duuma hajoitettiin kesäkuussa 1907 ja vasta kolmannen duuman kanssa Stolypin tuli jotenkin toimeen. Hänen onnistui sitten saada kumouksellinen liike asettumaan.
Valtakunnan rajamaita ja vieraita kansallisuuksia kohtaan Stolypin harjoitti natsionalistista politiikkaa. Hän sai 2.6. 1908 aikaan sen, että ne Suomen asiat, jotka koskivat Venäjän etuja, olivat käsiteltävä ministerineuvostossa. Stolypin ajoi sitten vuonna 1910 perille lain Suomea koskevien yleisvaltakunnallisten asetusten säätämisestä.
(Tietosanakirja, 1916)