Gunnar Wilhelm Palander (Suolahti vuodesta 1906) syntyi 16.9. 1876 Hämeenlinnassa ja kuoli 26.12. 1933 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat lehtori Edvard Wilhelm Palander ja Aurora Ottilia Kockström.
Suolahden väitöskirja oli "Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana" (1901). Suolahti tuli historian dosentiksi Helsingin yliopistoon seuraavana vuonna.
Suolahti oli perustamassa Historiallista Aikakauskirjaa ja oli sen päätoimittaja vuosina 1903-1910.
Suolahden muista tutkimuksista mainittakoon "Elämää Suomessa 1700-luvulla I-II" (19091917), "Suomen pappilat 1700-luvulla" (1912), "Vuosisatain takaa" (1913) ja "Suomen papisto 1600ja 1700-luvuilla" (1920) .
Suolahti nimitettiin historian ylimääräiseksi professoriksi vuonna 1918 sekä Suomen ja Skandinavian historian varsinaiseksi professoriksi vuonna 1929.
Suolahden viimeinen teos oli "Nuori Yrjö Koskinen" (1933). Suolahti oli myös Kansallisen Elämäkerraston toimituskunnan jäsen ja Suomen kulttuurihistorian päätoimittaja.