Zacharias Topelius (vanhempi) syntyi 13.11. 1781 Oulussa ja kuoli 23.1.1831 Uudessakaarlepyyssä. Vanhemmat: kirkkomaalari Michael Toppelius ja Maria Magdalena von Ocklawitz.
Topelius aloitti lääketieteen opinnot vuonna 1799 Upsalassa. Opiskelu keskeytyi useaan kertaan taloudellisista syistä. Hän oli mm. linjalaivan alilääkärinä ja 1803-04 pitkällä rokotusmatkalla Pohjanmaalla. Vuosina 1805-07 hän oli Uudenkaarlepyyn lääkärinä ja sitten piirilääkärin apulaisena Oulussa. Sotavuosina 1808-09 hän saaristolaivan lääkärinä, köyhäinlääkärinä ja rokottajana Tukholmassa. Vuonna 1807 hän valmistui kirurgian maisteriksi, 1811 lääketieteen lisensiaatiksi, 1813 tohtoriksi ja nimitettiin samana vuonna kaupunginlääkäriksi ja 1812 piirilääkäriksi.
Topelius ryhtyi keräämään kansanrunoutta rokotusmatkoillaan ja innokkaammin 1810-luvun lopulla. Piirilääkärinä hän tapasi laulajia ja sai lisäksi runoja monilta tuttaviltaan kirjeitse. Keväällä 1820 hän ajoi sulaan, paleltui pahasti ja molemmat jalat halvaantuivat. Hän hoiti lääkärin tointa kotonaan. Hänen luonaan kävi vuonna 1821 vienankarjalainen Jyrki Kettunen. Topelius vakuuttui, että Venäjän puolella oli suuri laulun maa, jonne hän kehotti nuorempia kerääjiä lähtemään.
Keräystuloksensa Topelius julkaisi viitenä vihkona nimellä Suomen Kansan Vanhoja Runoja sekä Nykyisempiä Lauluja (1822-31). Runot on julkaistu pääosin sellaisinaan. Kokoelma tuli tunnetuksi ja tämä innosti monia jatkamaan muinaisen suomalaisen kulttuurin etsimistä.
Puoliso vuodesta 1812 Katarina Sofia Calamnius (k. 1868).
Hänen poikansa oli historian professori ja kirjailija Zacharias Topelius (nuorempi).