Knut von Troil syntyi 4.9. 1760 Upsalassa ja kuoli 4.10. 1825 Tukholmassa. Vanhemmat: Ruotsin arkkipiispa Samuel Troilius ja Brita Elisabeth Silfverstolpe, joiden lapset oli aateloitu.
von Troil tuli Suomeen Uudenmaan rakuunarykmentin kapteeniksi vuonna 1785. Hän otti osaa Anjalan liittoon ja tuomittiin huhtikuussa 1790 ammuttavaksi, mutta kunnostautui samaan aikaan Valkealan taistelussa ja armahdettiin. Hän yleni 1796 Turun läänin jalkaväen everstiluutnantiksi, mutta otti eron ja asettui maanviljelijäksi suurille tiloilleen. Hän asui itse Vanajan Harvialassa. Hänestä tuli Turun ja Porin läänin maaherra vuonna 1806.
Suomen sodan aikana von Troilin asema muodostui venäläisen sotilaspäällystön vaatimusten edessä vaikeaksi. Hän piti alistumista viisaampana ja oli ensimmäisiä, jotka keväällä 1808 vannoivat keisarille uskollisuuden valan. Hänen menettelynsä herätti arvostelua. Toisaalta hän koetti torjua venäläisen vaatimuksia ja vastusti elokuussa 1808 suomalaisen lähetyskunnan valitsemista.
von Troil oli mukana Porvoon kokouksessa, missä teki ehdotuksen Suomen sotaväen upseeriston ja miehistön toimeentulon turvaamisesta. Hänet korotettiin vapaaherraksi ja nimitettiin hallituskonseljin jäseneksi. Siinä hänen roolinsa jäi pieneksi samoin kuin Suomen asiain komiteassa, jonka puheenjohtajaksi hänet nimitettiin 1814 Armfeltin jälkeen. Asiat siirtyivät yhä enemmän valtiosihteeri R. H. Rehbinderin käsiin.
von Troil sai salaneuvoksen arvon 1816. Hän oli vuodesta 1817 alkaen vapaana virastaan, aluksi sairauden vuoksi, sitten koska joutui keisarin epäsuosioon väitetyn ruotsalaismielisyyden vuoksi. von Troil sai Suomen asiain komitean puheenjohtajan virasta eron vuonna 1821.
Viime vuotensa von Troil asui Turussa, missä hänen kotinsa oli kaupungin seuraelämän keskus. Hän harrasti musiikkia ja oli 1820-luvulla Turun Soitannollisen Seuran puheenjohtaja.
Puoliso vuodesta 1797 Johanna Margaretha Groen (k. 1813) ja vuodesta 1814 Ulrika Eleonora Groen (k. 1849).