Nils Abraham Ursin syntyi 17.8. 1785 Iitissä ja kuoli 27.11. 1851 Helsingissä. Vanhemmat olivat kirkkoherra, filosofian maisteri Jakob Johan Ursinus ja Engel Kristina Nohrström.
Ursin valmistui filosofian maisteriksi 1810, lääketieteen lisensiaatiksi 1812 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1817. Hän oli Collegium medicumin kanslistina 1812-25, Suomen Talousseuran yleisenä rokottajana 1812-24 ja yliopiston kirurgian ja synnytysopin apulaisena 1813-18. Hän toimi anatomian professorina 1818-25 sekä anatomian ja fysiologian professorina 1825-46.
Ursinin tieteellinen ura ei ollut merkittävä, mutta hän sai menestystä käytännöllisenä Iääkärinä ja hallintomiehenä. Hän oli yliopiston rehtorina vuosina 1839-45, jolloin hoiti akatemian 200-vuotisjuhlaan liittyvät järjestely-ja edustustehtävät.
Ursin oli Suomen Lääkäriseuran (1835) ja Suomen Tiedeseuran (1838) perustajia. Vuonna 1845, jolloin Ursin jätti yliopiston rehtorin tehtävät, hänet aateloitiin nimellä af Ursin.
Helsingissä on edelleen "Ursinin kallio" muistuttamassa af Ursinin vakinaisesta uintipaikasta.
Puoliso vuodesta 1814 Gustafva Wilhelmina Barck (k. 1863).