Vladimir Boeckmann syntyi 13.6. 1848 Venäjällä ja kuoli 26.11. 1923 Uudellakirkolla. Hänen isänsä oli luterilainen aatelismies Alexander Boeckmann.
Boeckmann ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1891. Hän toimi vuonna 1905 väliaikaisena sotakenraalikuvernöörinä Kuurinmaalla, jossa hän päättäväisesti nujersi siellä esiintyneen kapinaliikkeen.
Suomeen sijoitetun 22. armeijakunnan komentajana Boeckmann oli vuosina 19061908 ja hoiti kesällä 1907 väliaikaisesti kenraalikuvernöörin virkaa. Kun Suomelle suopea kenraalikuvernööri N. Gerard helmikuussa 1908 oli saanut eron, nimitettiin Boeckmann hänen seuraajakseen.
Boeckmanni koetti yleensä välttää suomalaisen oikeudenja kansallistunteen suoranaista loukkaamista. Tämä aiheutti Venäjällä tyytymättömyyttä, ja marraskuussa 1909 Boeckmann sai eron ja samalla hänet nimitettiin valtakunnan neuvoston jäseneksi.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Boeckmann eli kurjuudessa, mutta hän sai vuonna 1922 turvapaikan Suomesta ja valtion puolesta hoidon Halilan parantolassa.