Mika Toimi Waltari syntyi 19.9. 1908 Helsingissä ja kuoli siellä 26.8. 1979. Hänen vanhempansa olivat lehtori Toimi Armas Waltari ja Olga Maria Johansson.
Waltari tuli vuonna 1926 Nuoren Voiman Liiton piiriin ja oli mukana antologiassa "Nuoret runoilijat". Hänen esikoisromaaninsa "Suuri illusioni" (1928) kertoo aikansa levottomasta nuorisosta. Samassa aihepiirissä liikkuu "Yksinäisen miehen juna" (1929).
Waltarin paneutui seuraavaksi lähihistoriaan helsinkiläistrilogiassaan "Isästä poikaan" (1933-1935).
Suurimman maineensa Waltari saavutti suurilla historiallisilla romaaneillaan: "Sinuhe egyptiläinen" (1945), "Mikael Karvajalka" (1948), Mikael Hakim (1949), "Johannes Angelos" (1952), "Turms kuolematon" (1955) ja "Ihmiskunnan viholliset (I-II, 1964).
Waltari oli monipuolinen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoja, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, satuja salapoliisikirjoja ja lehtiartikkeleita.
Waltari oli Suomen Akatemian jäsenenä vuosina 1957-1978. Muistelmateos "Kirjailijan muistelmat" ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1980.