Ernst Gustaf von Willebrand syntyi 19.8. 1751 Karunassa ja kuoli 25.6. 1809 Turussa. Vanhemmat: alikapteeni Ernst Gustaf von W. ja Sofia Katarina Jägerhorn af Spurila.
Willebrand oli aluksi sotilasuralla, mutta erosi everstiluutnanttina vuonna 1787, jolloin hänestä tuli Uudenmaan läänin vt. maaherra. Hän palveli sotakomissariaatissa vuosina 1788-90. Tällöin hän hankki itselleen suuren varallisuuden armeijan hankkijana. Turun ja Porin läänin maaherrana Willebrand oli vuosina 1790-1806. Hän oli 1791-92 myös valtiosihteerinä ja nautti Kustaa III:n suosiota. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1792 ja hän sai vapaaherran arvon vuonna 1806.
Maaherran viran ohella hänellä oli suuria liiketoimia, joita ei aina pidetty rehellisinä, mm. Porthan syytti häntä itsekkäästä voitonpyynnistä.
Willebrand harjoitti viljakauppaa, oli Turun tupakkatehtaan perustajia sekä omisti maatiloja, sahoja, myllyjä ja laivoja. Vuodesta 1792 Willebrand oli Suomen suurimman maatilan, Jokioisten kartanon omistaja. Sinne hän perusti verkatehtaan, johon hankki ensimmäiset karstausja kehruukoneet vuonna 1800. Hän perusti Jokioisiin rautaruukin vuonna 1804.
Willebrand oli Suomen Talousseuran, koskenperkauskomission ja Turun Soitannollisen seuran puheenjohtaja.
Sodan aikana 1808 Willebrand oli hyvissä väleissä venäläisten kanssa. Hän sai jo huhtikuussa korkean Pyhän Annan kunniamerkin ja oli puuhaamassa lähetyskuntaa Pietariin. Hän otti myös osaa Porvoon säätykokoukseen, joiden aikana kuitenkin kuoli.
Puoliso vuodesta 1778 Wendla Gustafva von Wright (k. 1820).
Willebrandin poika kirjoitettiin Ruotsin aateliin, mutta hän karkasi maasta velkojen vuoksi. Tyttärensä Willebrand naitti onnistuneesti korkea-arvoisille herroille, kuten Mannerheimille ja Haartmanille, jotka seurasivat häntä maaherran virassa.