Hella Maria Murrik syntyi 22.7. 1886
Helmen pitäjässä Virossa ja kuoli 2.2. 1954 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat asianajaja Ernst Murrik ja Katarina Kokamägi.
Murrik pääsi ylioppilaaksi Tartossa vuonna 1904. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1908, jolloin
hänet myös vihittiin Sulo Wuolijoen kanssa.
Wuolijoki aloitti vironkielisenä kirjailijana näytelmällä "Talu lapsed" (1912) ja romaanilla "Udutagused" (1914).
Wuolijoki toimi vuodesta 1914 liikealalla, mm. puutavarayhtiöiden johtajana ja samalla tilanomistajana.
Wuolijoen suomenkielisen kirjailijantoiminnan merkittävimmän osan muodostavat näytelmät: "Niskavuoren naiset" (1936), "Juurakon Hulda" (1937), "Niskavuoren leipä" (1938), "Niskavuoren nuori emäntä" (1940), "Niskavuoren Heta" (1953) ja "Entäs nyt, Niskavuori?" (1953).
Wuolijoki tuomittiin vakoilusta ja maanpetoksellisesta toiminnasta elinkautiseen vankeuteen vuonna 1943. Hänet vapautettiin seuraavana vuonna välirauhan solmimisen jälkeen.
Wuolijoki liittyi SKDL:ään ja toimi vuosina 1945-1949 Suomen Yleisradion pääjohtajana. Wuolijoki oli eduskunnan jäsen vuosina 1946-1948.
Wuolijoki julkaisi sodan jälkeen muistelmateokset "Koulutyttönä Tartossa", "Yliopistovuodet Helsingissä", "Kummituksia ja kajavia", "Minusta tuli liikenainen" ja "Enkä ollut vanki".