Arseni Zakrevski syntyi 25.9. 1786 Tverin kuvernementissa ja kuoli 23.1. 1865 Firenzessä. Vanhemmat: luutnantti Andrei Z. ja Anna Solntsov.
Zakrevski otti osaa Ranskan sotaan vuosina 1806-07, oli Suomen sodassa Kamenskin adjutanttina, taisteli Turkin sodassa 1810-11 ja Ranskan sodassa 1813 sekä tuli samana vuonna kenraaliadjutantiksi. Zakrevski ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1821 ja jalkaväenkenraaliksi 1829.
Zakrevski nimitettiin syksyllä 1823 Suomen kenraalikuvernööriksi. Hänen tavoitteensa oli saada kenraalikuvernöörin toimivaltaa rajoittavat esteet pois olot Suomessakin keisarillisen sotilashallinnon mukaisiksi.
Keväällä 1825 Zakrevski esitteli Aleksanteri I:lle Suomen asioita ja sai niille hallitsijan hyväksymisen. Senaatti kääntyi adressilla keisarin puoleen, mutta tämä ei puuttunut asiaan. Aleksanterin kuoltua saman vuoden lopulla Zakrevski sai uudelta hallitsijalta esittelyoikeuden myös Suomea koskeviin siviiliasioihin. Suomen asiain komitea lakkautettiin, mutta valtiosihteerin virka säilyi.
Zakrevskin toimesta asetettiin vuonna 1825 toimikunta käsittelemään Viipurin läänin lahjoitusmaakysymystä, joka ratkesi hänen toivomallaan tavalla isäntien eduksi. Hänen ansiotaan oli myös sensuuriasetus 1829.
Vuonna 1828 Zakrevski nimitettiin Venäjän sisäasiainministeriksi ja hän hoiti Suomen virkaansa Pietarista. Epäonnistuminen koleran vastustamisessa johti eroon kaikista viroista vuonna 1831. Vuosina 1848-59 hän oli Moskovan sotakenraalikuvernöörinä.
Zakrevski sai Suomalaisen kreivin arvon senaatin esityksestä vuonna 1830. Hänen toimintansa ei ollut niin "Suomen vastaista" kuin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun historiankirjoitus hänestä esitti.
Puoliso vuodesta 1818 kreivitär Agripina Tolstoi (k. 1879).