Theodor Bruun syntyi 18.5. 1821 Haminassa ja kuoli 3.9. 1888 Vehkalahdella. Vanhemmat: kauppaneuvos Anton B. ja Jakobina Stewen.
Bruun valmistui lakitieteen kandidaatiksi Pietarin yliopistossa ja pääsi 1844 virkamieheksi keisarin kansliaan. Hän kohosi kyvykkäänä virkamiehenä nopeasti eri asteissa. Hän sai 1868 salaneuvoksen arvon ja tuli 1869 Venäjän hallitsevan senaatin jäseneksi. Bruun nimitettiin keisarin kanslian 2. osaston apulaispäälliköksi 1872. Hän esitteli asioita ajoittain suoraan hallitsijalle ja sai 1873 valtiosihteerin arvon. Hän oli vuodesta 1880 Venäjän evankelis-luterilaisen ylikonsistorin presidentti.
Kun hän oli saanut suomalaisen aatelisarvon, hän otti osaa vuosien 1863-64 ja 1877-78 valtiopäiville.
Vaikka Bruun osasi puutteellisesti sekä suomea että ruotsia, hänestä tuli vuonna 1881 ministerivaltiosihteerin apulainen ja samana vuonna, Aleksanteri III:n noustua valtaistuimelle, ministerivaltiosihteeri eli Suomen asioiden esittelijä hallitsijalle.
Bruunin käsitys Suomen asemasta oli "venäläinen": Suomi ei ollut valtio eikä sillä ollut varsinaisia perustuslakeja. Samasta syystä hän ei antanut valtiopäiville paljoa arvoa. Nämä mielipiteet eivät kuitenkaan johtaneet suuriin ristiriitoihin, koska hankalia asioita ei tullut esille hänen aikanaan. Hän herätti tosin kysymyksen Suomen perustuslakien kodifioimisesta, koska siitä olisi hänen käsityksensä mukaan vain hyötyä suomalaisille.
Bruun korotettiin vapaaherraksi vuonna 1883 ja hän sai todellisen salaneuvoksen arvon vuonna 1885.
Puoliso vuodesta 1852 Maria von Fock (kuoli 1912).