Paavo Emil Cajander syntyi 24.12. 1846 Hämeenlinnassa ja kuoli 14.6. 1913 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat nahkuri Frans Henrik Cajander ja Maria Sofia Ylén.
Cajanderin suomennostyö toi monia merkkiteoksia myös kansan valtaosan luettavaksi: Bjørnsterne Bjørnsonin "Kalatyttö" (1869), J.J. Wecksellin "Daniel Hjort" (1877), William Shakespearen "Hamlet" (1879), sekä J.L. Runebergin "Hanna" ja "Jouluilta" (1880 ja 1881).
Cajander nimitettiin vuonna 1886 yliopistoon vt. suomen kielen lehtoriksi ja vuonna 1890 vakinaiseksi lehtoriksi. Hän julkaisi vuonna 1889 Runebergin "Vänrikki Stoolin tarinain" aikaisempien kääntäjien töitä paremman laitoksen, joka sisälsi myös käyttöön otetun suomennoksen Maamme-laulusta.
Cajander sai vuonna 1907 kunniatohtorin arvon. Hän suomensi kaikkiaan 36 Shakespearen näytelmää. Lehtorin toimestaan Cajander luopui vuonna 1912.