Johan Albrekt Ehrenström syntyi 28.8. 1762 Helsingissä ja kuoli siellä 15.4. 1847. Vanhemmat: everstiluutnantti Nils Albrekt E. ja Kristina Katarina Sederholm.
Ehrenström työskentelu aluksi sotilaana Suomessa. Hän harrasti ranskalaista valistuskirjallisuutta, oli tasavaltalainen ja kuului Valhalla-salaseuraan. Vuonna 1785 hän siirtyi Tukholmaan. Hän tutustui G.M. Sprengtporteniin ja seurasi tätä matkalle Suomeen ja Pietariin. Täällä hän muuttui kuningamieliseksi. Hän sai tehtäväksi matkustaa Itämeren maakuntiin tutkimaan sikäläisen aateliston mielialoja. Sodan alkaessa 1878 hän seurasi kuningasta Suomeen, oli kabinettisihteerinä ja saavutti kuninkaan täyden luottamuksen. Värälän rauhanneuvotteluissa hän oli sihteerinä.
Kustaa III:n murhan jälkeen Ehrenström erosi virastaan ja siirtyi tilalleen Tukholman saaristoon. Armfeltin ja Aminoffin kanssa käymässään kirjeenvaihdossa hän arvosteli holhoojahallitusta, vangittiin ja tuomittiin syyskuussa 1794 menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa. Hänet vietiin mestauspaikalle, mutta armahdettiin ja rangaistus muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Hänet vapautettiin 1796.
Ehrenström muutti uudessa poliittisessa tilanteessa lokakuussa 1811 Helsinkiin. Hän sai keisarilta elinkautisen eläkkeen. Hänet nimitettiin Helsingin rakennuskomitean puheenjohtajaksi. Keskeisenä apulaisena hänellä oli C.L. Engel, joka kutsuttiin 1816 Pietarista komitean arkkitehdiksi.
Ehrenström nimitettiin 1820 senaatin talousosaston jäseneksi mutta hän erosi pian. Hänen muistelmansa julkaisiin v. 1882-1883.
Puoliso vuodesta 1820 Hedvig Catharina Lagerborg (kuoli1834).