Johan Casimir Ehrnrooth syntyi 26.11. 1833 Nastolassa ja kuoli 5.2. 1913 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kenraalimajuri Gustaf Adolf Ehrnrooth ja Johanna Christina von Platen.
Ehrnrooth kävi Haminan kadettikoulun, siirtyi vuonna 1850 Venäjälle sotapalvelukseen, otti osaa Kaukaasian taisteluihin ja yleni vuonna 1868 kenraalimajuriksi sekä, oltuaan mukana Turkin sodassa, vuonna 1877 kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1880 Aleksanteri II lähetti hänet Bulgariaan, jossa hänestä tuli ruhtinas Aleksanterin sotaministeri, myöhemmin myös sisäja ulkoministeri ja ministerineuvoston puheenjohtaja.
Vuonna 1881 Ehrnrooth palasi Venäjälle ja nimitettiin seuraavana vuonna Suomen ministerivaltiosihteerin apulaiseksi sekä vuonna 1888 ministerivaltiosihteeriksi.
Ehrnrooth oli mukana tulli-, postija rahalaitoksen yhtäläistämishankkeissa ja vuonna 1890 lopullisesti valmistamassa postimanifestia. Kun venäläiset lehdet vuonna 1891 syyttivät häntä erään keisarillisen käskykirjeen ruotsinnoksen väärentämisestä, hän otti eron virastaan.