Lovisa Adelaide Ehrnrooth syntyi 17.1. 1826 Nastolassa ja kuoli 13.1. 1905 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kenraalimajuri Gustaf Adolf Ehrnrooth ja Johanna Christina von Platen.
Ehrnrooth muutti vuonna 1856 Helsinkiin, jossa hän osallistui naisen yhteiskunnallisen aseman kohottamispyrkimyksiin kirjoittaen nimimerkillä "A-i-a" lukuisia lehtiartikkeleita. Naisasiaa hän käsitteli myös mm. novelleissaan "Familjen Värnsköld" (1866), "Dagmar, en hvardagshistoria" (1870) ja "Tiden går och vi med den" (1878).
Ehrnrooth oli myös aktiivisesti mukana pääkaupungin hyväntekeväisyystoiminnassa. Kokemuksiaan köyhien parissa hän on kuvannut teoksissaan "Hvardagslifvets skuggor och dagrar" (1881) ja "Bland fattiga och rika" (1887). Useiden teostensa tuoton hän luovutti hyväntekeväisyystarkoituksiin ja erään näytelmänsä tulot hän käytti perustaakseen "Rosina Heikelin stipendirahaston" lääkäriksi aikoville naisille.
Afrikkaan ja Itämaille saakka ulottuneita matkojaan Ehrnrooth kuvaili teoksissaan "Två finskors lustvandringar I-II" (18861890) ja "Höstskörd" (1895). Hänen 70-vuotispäivänään järjestetty suuri kansalaisjuhla oli Suomessa ensimmäinen tämäntapainen kunnianosoitus naisen elämäntyölle.