Anders Erik Afzelius syntyi 25.4. 1779 Forshemissa Ruotsissa ja kuoli 1.3. 1850 Riiassa. Vanhemmat: kirkkoherra Erik A. ja Kristina Margareta Victorin.
Afzelius valmistui Turussa maisteriksi 1798 ja Upsalassa lakitieteen tohtoriksi 1806. Afzelius toimi Upsalan yliopistossa vuodesta 1804 kotimaisen ja roomalaisen oikeuden dosenttina, myöhemmin apulaisena ja nimitettiin 1818 yleisen ja kotimaisen lakitieteen professoriksi Turkuun. Afzelius oli arvostettu opettaja ja lakimies. Arwidssonin tapauksen yhteydessä hallituksen epäluulot kohdistuivat myös Afzeliukseen ja hänen käskettiin pyytää eroa vuonna 1822. Hän oli ensimmäinen poliittisin perustein erotettu yliopiston professori Suomessa. Afzelius sai kuitenkin jäädä Suomeen.
Afzeliuksen esiinnyttyä myöhemmin lahjoitusmaatalonpoikien asianajajana, hän joutui kenraalikuvernööri Zakrevskin vihoihin ja sai käskyn poistua maasta. Matkalla vuonna 1831 hänet pidätettiin Ahvenanmaalla ja karkotettiin Itä-Venäjälle. Afzelius sai luvan asettua Lappeenrantaan 1835, mistä hänet 1837 siirrettiin Wendeniin Liivinmaalle. Vuonna 1841 hänelle annettiin lupa oleskella Itämeren maakunnissa, jolloin hän muutti Riikaan.
Puoliso vuodesta 1806 Margareta Hydrén (kuoli 1835).