Eero Erkko syntyi 18.5. 1860 Orimattilassa ja kuoli 14.10. 1927 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Juhani Eerakkala ja Maria Kustavintytär.
Erkko perusti vuonna 1889 Helsinkiin Päivälehden niiden vapaamielisten ja kansanvaltaisten aatteiden äänenkannattajaksi, jotka nuoret suomenmieliset olivat omaksuneet. Lehden yhteyteen syntyi myös kirjallistaiteellinen albumi Nuori Suomi. Erkko oli Päivälehden päätoimittajana vuoteen 1900, jolloin hän Bobrikovin määräyksestä erosi. Erkko johti salaa lehden toimittamista, kunnes hänet vuonna 1903 karkotettiin maasta.
Erkko toimi Yhdysvalloissa vuoteen 1905, jolloin hän pääsi pääsi palaamaan kotimaahan. Erkko toimi Helsingissä liikemiehenä.
Erkosta tuli vuonna 1908 Päivälehden seuraajan Helsingin Sanomain päätoimittaja. Erkko johti lehteä kuolemaansa asti.
Erkko oli porvarissäädyn jäsenenä viisillä valtiopäivillä vuosina 1894-1906. Kansanedustajan hän toimi vuosina 1907-1918.
Erkko toimi sosiaaliministerinä vuosina 1918-1919, kulkulaitosministerinä vuonna 1919 sekä kauppaja teollisuusministerinä vuosina 1919-1920.