Juhana Henrik Erkko syntyi 16.1. 1849 Orimattilassa ja kuoli 16.11. 1906 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Juhani Eerakkala ja Maria Kustavintytär.
Erkko julkaisi vuonna 1870 kokoelman "Runoelmia". Valmistuttuaan opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1872 hän toimi opettajana ja julkaisi muutamia uusia runokokoelmia. Vuonna 1884 Erkko teki valtion apurahan turvin matkan Saksaan, Itävalta-Unkariin ja Italiaan.
Kokoelmissaan "Uusia Runoelmia" (1885) ja "Havaittuani" (1886) Erkon teemoina olivat edistys ja vapaus. Seuraavilla vuosikymmenillä hän runoili mm. työväenliikeestä, naisasiasta ja raittiusaatteesta teoksissaan "Kuplia" (1890), "Ajan varrelta" (1896), "Runoelmia ja ajatelmia" (1899), "Pimeän tullen" (1900) ja "Ilmojen lauluja" (1904).
Erkko toimi vuosina 1894-1895 raatimiehenä Käkisalmessa ja väkijuomainmyynnin tarkastajana Tampereella 1896. Sitten hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi Helsinkiin ja muutti vuonna 1902 Tuusulaan. Hän sai vuonna 1906 kirjailijaneläkkeen, mutta ei ehtinyt siitä nauttia. Erkon "Kootut teokset I-IV" ilmestyivät vuosina 1908-1911.