David Emanuel Daniel (Taneli) Europaeus syntyi 1.12. 1820 Savitaipaleella ja kuoli 15.10. 1884 Pietarissa. Vanhemmat Adolf E. ja Sofia Peijo.
Europaeus menetti varhain isänsä. Vuonna 1844 hän pääsi ylioppilaaksi ja lähti 1845 Kajaaniin Lönnrotin apulaiseksi tämän sanakirjatyöhön. Hän sai tätä varten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran apurahan, mutta hän keskitttyikin runojen kokoamiseen. Kalevalan uuden laajennetun laitoksen (1849) runoista yli puolet, mm. Kullervo-jakso, on peräisin Europaeuksen kokoamaa aineistoa.
Europaeuksen matkat ulottuivat Vienasta Tverin karjalaisalueelle saakka. Ne olivat vaikeita, ja hän elätti itseään mm. rihkaman myynnillä. Europaeus harrasti myös satujen ja sävelmien keruuta. Hän julkaisi osan kokoamiaan runoja kirjasissa Pieni Runonseppä (1847) ja Karjalan Kevätkäköinen (1854).
Europaeus käänsi suomeksi mm. H. Heikelin geometrian nimellä Mittauden Oppi-Kirja. Hän oli perustamassa Suometarta 1847 ja lehden toimitukseen vuoteen 1850 asti.
Europaeuksen tärkein työ lienee vuosina 1852-53 ilmestynyt Ruotsalais-Suomalainen Sanakirja. Europaeus keskittyi sittemmin kielitieteeseen ja esitti, että suomalaisunkarilaiset kansat olivat läheisemmässä sukulaisuussuhteessa indoeurooppalaisiin kuin turkkilaisiin ja mongolilaisiin kieliin.
Tärkein julkaisu kielitieteen alalta on Tietoja suomalaisungarilaisten kansain muinaisista olo-paikoista, joka julkaistiin Suomi-lehdessä 1868-70.
Europaeus teki seitsemän tutkimusmatkaa Aunuksen, Novgorodin ja Tverin lääneihin. Hän väitti kaivauksiinsa vedoten, että Pohjois-Skandinaviassa, Suomessa ja Pohjois-Venäjällä oli aikanaan asunut pitkäkalloinen suomalais-ugrilainen kansa.
Europaeus harrasti raittiusasiaa ja rauhan aatetta. Hän lähti 1854 Skandinaviaan ja Saksaan julistamaan rauhan aatetta, mutta ei saanut vastakaikua. Hän vietti elämänsä ehtoon köyhyydessä ja kuoli Ohdan köyhäinsairaalassa Venäjällä. Ruumis siirrettiin yhteishaudasta Helsinkiin ja Savokarjalainen osakunta pystytti hänelle hautakiven.
Kuoli naimattomana.