August Engelbrekt Ahlqvist syntyi 7.8. 1826 Kuopiossa ja kuoli 20.11. 1889 Helsingissä. Vanhemmat: Vänrikki, myöhempi kenraaliadjutantti, vapaaherra Johan Mauritz Nordenstam ja piika Maria Augustina Kinnunen. August oli näiden avioton lapsi.
Ahlqvist kävi Kuopion triviaalikoulua, missä J.V. Snellman oli rehtorina ja sai Ahlqvistin harrastamaan valistuskirjasten suomentamista. Hän käänsi maantiedon, yleisen historian ja kirkkohistorian oppikirjoja vuosina 1844-1845. Samalta ajalta ovat myös hänen ensimmäiset runojen suomennokset: Runebergia, Franzénia, Tegnériä ja Stagneliusta.
Ahlqvist liittyi fennomaaniylioppilaisiin ja oli 1847 mukana perustamassa Suometarta. Siinä hän alkoi julkaista Satua, merkittävää kansatieteellistä kertomusta. Varhaiset omat runonsa hän julkaisi Suomettaressa.
Ahlqvist aloitti kielitieteellliset tutkimusmatkansa Venäjälle ja Baltiaan tultuaan 1853 filosofian kandidaatiksi ja julkaistuaan väitöskirjan lisensiaatin arvoa varten. Matkojen tuloksena oli tutkielma Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta (1855) ja Votisk grammatik (1856). Alkuvuonna 1856 hän lähti pitkälle matkalle Volgan ja Uralin tienoilla asuvien suomensukuisten kansojen luo, mistä palasi vuonna 1859. "Muistelmia matkoilta Venäjällä 1854-58" oli ensimmäinen suomenkielinen matkakertomus.
Vuonna 1863 Ahlqvist nimitettiin Lönnrotin jälkeen suomen kielen professorin virkaan. Professorinväitöskirjana oli Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta. Se tutki vanhojen runojen muoto-oppia. Sittemmin hän julkaisi mm. teokset Suomalainen murteiskirja ja De vestfinska språkens kulturord, joka ilmestyi myös venäjäksi.
Vuosina 1884-87 Ahlqvist oli Topeliukeen jälkeen yliopiston rehtori.
Ahlqvist oli fennomaani, mutta piti myös ruotsalaista kulttuuria tärkeänä. Ruotsalainen sivistys pelasti suomalaiset idän barbarialta, julisti Ahlqvist mm. promootiorunossaan. Tämä johti riitoihin nuorempien ja jyrkempien kanssa. Ahlqvistin oli myös kieliasioissa jyrkkä ja se sai hänet hyökkäämään Aleksis Kiven tuotantoa vastaan, mikä leimasi hänet suomalaisen kirjallisuuden viholliseksi. Tästä syystä lahjakas ja menestynyt tiedemies sai huonon jälkimaineen.
Puoliso vuodesta 1861 Maria Antoinette Fabritius (kuoli 1916).