James Finlayson syntyi 1771 Glasgowissa ja kuoli 18.8. 1852 Edinburghissa.
Finlayson siirtyi nuorena kehruukoneitten rakentajaksi Inkerin Kolpinossa olevaan Venäjän hallituksen konepajaan. Englannin Pipliaseuran asiamies John Paterson, joka oli paljon matkustanut Suomessa, kertoi hänelle Tammerkoskesta Hämeessä. Elokuussa1819 he kävivät yhdessä koskella, ja Finlayson päätti asettua tänne koneitten valmistajaksi ja maan omien raaka-aineitten, lähinnä pellavan, jalostajaksi.
Vuonna 1820 Finlayson sai hallitukselta alueen Tammerkosken rannalta, suuria tullija erioikeuksia ja 30.000 seteliruplan korottoman lainan. Hän muutti heti Tampereelle, mutta oli vuoteen 1823 mennessä saanut valmiiksi vain pienen konepajan kehruukoneiden valmistamista varten. Vuonna 1824 hänelle myönnettiin vielä 36.000 seteliruplan laina. Pellavan kehruusta siirryttiin villan ja puuvillan kehräämiseen. Tähän hänet pakottivat tukihakemuksia käsitelleet virkamiehet L.G. von Haartman ja C.E. Mannerheim.
Vuonna 1828 tuotanto oli vihdoin käynnissä, ja vuonna 1831 tehdas alkoi myydä lankoja Pietariin ja ympäri Suomea. Tehtaassa oli 500 kehrää ja lisäksi yhtiö kudotti lankojaan kankaiksi paikkakunnan naisilla.
Finlayson huomasi kuitenkin, ettei hän pysty maksamaan lainojaan valtiolle. Hän myi tehtaan ja sen erioikudet vuonna 1835 keisarin henkilääkärille G. A. Rauchille ja tallinnalaiselle kauppiaalle Carl Samuel Nottbeckille. Nämä tekivät valtion ja englantilaisten rahoittajien tuella tehtaasta sittemmin Pohjoismaiden suurimman.
Finlayson muutti vuonna 1836 takaisin Skotlantiin, missä kuoli 1852, päivälleen 33 vuotta siitä kun tuli Tampereelle. Hänen nimensä jäi Suomen teollisuushistoriaan, vaikka hänen oma panoksensa jäi pieneksi.
Finlayson perusti tehtaalle oman lastenkodin, jossa lapsia kasvatettiin vakavassa kristillisessä hengessä. Kodin kasvateista tuli työväkeä hänen tehtaaseensa. Uudet omistajat jatkoivat lastenkodin ylläpitoa ja laajensivat sen asuntolaksi ja kouluksi.
Puoliso Margaret Wilkie. Pariskunnalla ei ollut lapsia.