Johan Gadolin syntyi 5.6. 1760 Turussa ja kuoli 15.8. 1852 Mynämäellä. Vanhemmat: piispa Jakob G. ja Elisabet Brovallius.
Gadolin pääsi ylioppilaaksi Turussa 1775 ja opiskeli kemiaa P. A. Gaddin johdolla. Hän siirtyi Upsalaan, missä sai opettajakseen kuuluisan kemistin Torbern Bergmanin. Turkuun hän palasi vuonna 1783 ja herätti huomiota arvokkailla tutkimuksillaan.
Gadolinista kemian ylimääräinen professori vuonan 1785 ja hän oleskeli ulkomailla mm. Englannissa. Vuonna 1789 hänet nimitettiin Turun yliopiston vakinaiseksi apulaiseksi ja määrättiin hoitamaan edelleen Gaddin kemian professorin virkaa, johon hän pääsi 1797. Gadolin erosi virastaan 1822 ja muutti Turun palon jälkeen maaseudulle.
Upsalassa Gadolin oli tutkinut kappaleiden ominaislämpöä (Die unbedingte Wärme der Körper). Vuonna 1794 Gadolin julkaisi tutkimuksen Ruotsin Ytterbyssä esiintyvästä mineraalista, josta hän löysi uuden maametallioksiidin. Mineraali sai tieteessä nimen gadoliniitti. Myös vuonna 1886 löydetylle gadolinium-metallille annettiin nimi hänen muistokseen.
Tutkimuksessaan Bemerkungen über die Natur des Phlogistons (1788) Gadolin kehitti palamisilmiöstä oman teorian, joka poikkesi siihenastisesta käsityksestä ja oli yhtä Lavoisierin esittämän teorian kanssa. Inledning till chemien oli ensimmäinen ruotsinkielinen Lavoisierin järjestelmän mukainen kemian oppikirja.
Gadolin oli isänsa kanssa yksi Suomen Talousseuran alkuunpanijoita. Hän sai seuran kultamitalin kirjoituksestaan "Mitkä käsija tehdasteollisuuden haarat ovat Suomen kaupungeissa kannattavimmat ja edullisimmat?"
Hän oli monien tieteellisten seurojen jäsen, ja vuonna 1804 Göttingenin yliopisto tarjosi hänelle kemian professorin virkaa. Suomen Tiedeseura kutsui hänet kunniajäsenekseen ja julkaisi 1910 hänen tärkeimmät tieteelliset teoksensa.
Puoliso vuodesta 1794 Hedvig Magdalena Thileman (kuoli 1817), ja vuodesta 1820 Ebba Catharina Palander (kuoli 1857).