Axel Gallén syntyi 26.5. 1865 Porissa ja kuoli 7.3. 1931 Tukholmassa. Hänen vanhempansa olivat pankinkasööri Peter Vilhelm Gallén ja Anna Mathilda Wahlroos.
Gallén-Kallela aloitti maalaustaiteen opiskelunsa Helsingissä. Hänen varhaisista töistään merkittävin on vuonna 1884 valmistunut "Poika ja varis". Gallén pääsi samana vuonna Pariisiin opiskelemaan.
Kesänsä Gallém vietti edelleen Suomessa: Korpilahdella ja Keuruulla. Tältä ajalta ovat mm. maalaukset "Akka ja kissa" (1885) ja "Kerjäläispoika" (1887).
Gallén lähti vuonna 1890 ensimmäiselle matkalleen Itä-Suomeen. Kalevalan innoittamana syntyivät mm. kolmiosainen "Aino" (1891) ja "Sammon taonta" (1893).
Gallén muutti vuonna 1895 Ruovedelle, jonne hän oli rakennuttanut erämaakodikseen Kalelan. Siellä syntyivät mm. "Sammon puolustajat" (1896), "Lemminkäisen äiti" (1897), "Joukahaisen kosto" (1898) ja "Veljensurmaaja" (1897).
Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn pystytettyyn Suomen paviljonkiin Gallén maalasi neljä holvivaippafreskoa: "Sammon taonta", "Ilmarinen kyntää kyisen pellon", "Sammon puolustajat" ja "Pakanuus väistyy kristinuskon tieltä".
Vanhan ylioppilastalon musiikkisaliin Gallén maalasi seuraavana vuonna freskon "Kullervon sotaanlähtö".
Gallén otti nimen Akseli Gallen-Kallela käyttöön vuonna 1902.
Gallen-Kallelan myöhemmistä Kalevala-töistä merkittävimmät ovat "Purren valitus" (1904), "Väinämöisen lähtö" (1906) ja "Väinämöisen venematka" (1909).
Tämän jälkeen Itä-Afrikassa (1909-1911) tehdyt maalaukset toivat esille aivan uuden Gallen-Kallelan.
Gallen-Kallela toimi vuonna 1919 valtionhoitaja Mannerheimin adjutanttina. Tällöin hän sai professorin arvonimen.
Gallen-Kallela työskenteli Yhdysvalloissa vuosina 1923-1926.