Gottlund Carl Axel

1796-02-24 (Ruotsinpyhtää) 1875-04-20 (Ruotsinpyhtää)

Carl Axel Gottlund syntyi 24.2. 1796 Ruotsinpyhtäällä ja kuoli 20.4. 1875 Helsingissä. Vanhemmat: kirkkoherra Matthias G. ja Ulrika Sofia Orraeus.

Gottlund pääsi ylioppilaaksi Porvoon lukiosta ja siirtyi Turkuun. A. J. Sjögrenin innostamana hän keräsi kotonaan Juvalla vuosina 1815-16 kansanrunoutta ja sai kokoon yli 400 runoa ja runsaasti muuta kansantietoutta, mm. noin 50 sävelmää. Hänen kokoelmansa kasvoi sittemmin varsin suureksi.

Vuonna 1816 Gottlund Iähti opiskelemaan Upsalaan, missä tutustui uusromantikkojen johtomiesten. Tämä vahvisti vakaumusta, että suomalaistenkin oli ryhdyttävä työhön kansallisen sivistyksen luomiseksi. Hän julkaisi Svensk Literatur Tidningissa laajan arvostelun Fr. Rühsin teoksesta Finland och dess invånare, joka oli ainoa käsillä oleva laajempi esitys Suomen historiasta.

Gottlund luki Ruotsin historiasta, että KeskiRuotsissa asui joukko suomalaisia. Kesällä 1817 hän lähti näitä etsimään. Hän tapasi Taalainmaalla paljon äidinkielensä säilyttäneitä suomalaisia ja merkitsi näiltä muistiin runoja ja tarinoita, asutushistoriaa jne. Vuonna 1821 hän lähti uudelle matkalle Vermlannissa ja Norjan puolella asuvien suomalaisten luo. Hän löysi täältä suuren suomalaisasutuksen, joka eli unohdettuna vaikeissa oloissa. Hän hankki suomen kielistä kirjallisuutta ja pyysi viranomaisten tukea olojen kohentamiseksi.

Gottlund kokosi ns. metsäsuomalaisten lähetystön, joka vei 600 hengen anomuksen säädyille. Tämä herätti pahennusta ja Gottlund karkoitettiin Suomeen. Lähetystön pyyntöön saada omia pappeja vastattiin kieltävästi, mutta heidän omistusoikeutensa tiloihinsa vahvistettiin.

Vuosina 1818 ja 1821 Gottlund julkaisi kaksi vihkoa Pieniä runoja Suomen poijille ratoxi. Tämä oli ensimmäinen suomalainen kansanrunouskokoelma. Vuoden 1825 tienoilla Gottlund muutti Tukholmaan ja alkoi koota teosta Otava eli Suomalaisia huvituksia. Monien vaiheitten jälkeen sen ensimmäinen osa ilmestyi 1831 ja toinen osa 1832. Käyttämättä jäänyt aineisto vuonna 1929.

Gottlund joutui kirjoittamaan lähes 1000sivuisen teoksen miltei kokonaan itse. Se oli ensimmäinen laajempi suomenkielinen lukemisto historiasta ja kansan tavoita. Siinä oli arvokas kuvitus, jota tekivät mm. Wrightin veljekset.

Gottlund julkaisi myös Väinämöiset-nimisen kokoelman savolaista kansanrunoutta. Sen alkulause on julistus suomenkielen puolesta. Hän toimittti vähän aikaa perustamaansa sanomalehteä Tidning för Bondeståndet. Hän muutti takaisin Suomeen 1834 ja toi mukanaan noin 4.000 Suomen historiaa valaisevaa asiakirjaa. Senaatti osti ne häneltä 1860.

Yritettyään turhaan saada lupaa perustaa Kuopioon kirjapainoa 1839, Gottlund pääsi yliopiston suomenkielen lehtoriksi. Vuonna 1840 hän julkaisi Runola-eepoksen, joka oli tarkoitettu Kalevalan kilpailijaksi. Gottlund oli katkera, koska Otavaa ei arvostettu.

Gottlund perusti lehdet Suomalainen (1846) ja Suomi (1847-49), joista edellinen oli ensimmäinen pääkaupungissa ilmestynyt suomenkielinen sanomalehti. Ne sisälsivät paljon muiden suomalaisuusmiesten arvostelua.

Suomi-lehdessä ilmestyi Gottlundin tutkimus Jumalan nimittämisestä eri kielissä. Hän julkaisi saman tekstin myös väitöskirjana, mutta sensuuri takavarikoi. Gottlund ei saanut tavoittelemaansa suomen kielen professorinvirkaa, vaan hävisi ensin Lönnrotille ja sitten Ahlqvistille.

Viime vuosikymmeninään Gottlund harrasti muinaistutkimusta, mutta monillakaan julkaisuilla ei ollut tieteellistä arvoa.

Puoliso vuodesta 1830 Charlotte Fredrika Augusta Brink (kuoli 1886).