Pentti Haanpää eli vapaana kirjailijana kotiseudullaan Piippolassa.
Haanpää aloitti vuonna 1925 novellikokoelmalla "Maantietä pitkin" osoittautuen luonnonraikkaaksi ja rennoksi kertojaksi, joka osuvin ja tuntevin vedoin luonnehti varsinkin maaseudun ihmisten ja jätkien elämää.
Haanpää julkaisi kymmenkunta novellikokoelmaa, joissa kehitti pienimuotoisen, huumorin värittämän kertomuksen "jutun" omalaatuiseen mestaruuteen; sekä kieltä että aiheenpitelyä leimaa ikään kuin luonnosmainen helppous ja raikkaus.
Novellikokoelmia mm. "Tuuli käy heidän ylitseen" (1927), "Kenttä ja kasarmi" (1928), "Ihmiselon karvas ihanuus" (1939), "Nykyaikaa" (1942), "Heta Rahko korkeassa iässä" (1947), "Atomintutkija" (1950), valikoima "Jutut" (1946).
Myös romaanit, mm. "Kolmen Töräpään tarina" (1927), "Hota-Leenan poika" (1929), "Isännät ja isäntien varjot" (1935), "Korpisotaa" (1940), "Jauhot" (1940) ja "Iisakki vähäpuheinen" (1953), ovat yleensä pienimuotoisia.
Kiinan matkan tuloksena ilmestyi "Kiinalaiset jutut" (1954). Jälkeenjääneet teokset (Teokset I-III, 1957) sisältävät mm. "juttuja" sekä romaanit "Noitaympyrä" (kirjoitettu vuonna 1931) ja "Vääpeli Sadon tapaus" (kirjoitettu vuonna 1935).
(Iso tietosanakirja, 1957)