Lars Gabriel von Haartman syntyi 23.9. 1789 Turussa ja kuoli 16.12. 1859 Merimaskussa. Vanhemmat: hallituskonseljin jäsen, professori Gabriel Erik von H. ja Fredrika Lovisa von Mell.
Suoritettuaan Turussa 1809 lainopillisen tutkinnon, Haartmanista tuli Venäjän ulkoasiainministeriön aktuaari, vuonna 1811 Suomen asiain komission arkistonhoitaja ja sitten Suomen asiain komitean sihteeri. Hän oli samalla Turun yliopiston kanslerin sihteeri.
Vuonna 1819 Haartman nimitettiin Suomen asiain komitean jäseneksi. Vuosina 1820-22 hän oli Turun läänin vt. maaherrana ja tuli 1825 valtiosihteerin apulaiseksi. Hänet kutsuttiin senaatin talousosaston jäseneksi 1830, mutta nimitettiin jo 1831 Turun läänin maaherraksi. Ennen häntä virassa oli hänen appensa kreivi Mannerheim.
Haartman oli järjestämässä Suomen ja Venäjän taloussuhteita. Vuonna 1837 hän oli toisena edustajana solmimassa Venäjän ja Ruotsin välistä kauppasopimusta ja 1838-39 hän li puheenjohtaja komiteoissa, joiden tehtävänä oli suunnitella Suomen valtion tulojen kartuttamista ja rahaolojen järjestämistä.
Vuonna 1840 hän siirtyi maaherran virasta senaatin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja hänestä tuli 1841.
Haartmanin aikana toteutettiin merkittäviä valtiontalouden uudistuksia. Tärkein niistä oli raharealisaatio 1840, jolla rahanarvo saatiin vakautetuksi. Verotusta uusittiin ja laajennettiin, mikä johti valtion verotulojen kasvuun. Suurin saavutus oli ehkä tullien alentaminen, joka toteutettiin ns. salaisen taksan avulla. Kauppa kasvoi, salakuljetus väheni ja tullitulot moninkertaistuivat. Tulleista tulikin valtion tärkein tulolähde. Haartman piti tiukasti kiinni Suomen ja Venäjän tullirajasta, mikä auttoi Suomen teollisuuden kasvua.
Haartman oli keskeinen vaikuttaja Saimaan kanavan rakentamisessa, mutta vastusti rautateitä. Politiikassa hän oli konserva-
tiivinen eikä hyväksynyt esim. Snellmanin suomalaistamisohjelmaa.
Haartman oli kenraalikuvernööri, ruhtinas Menshikovin ja hallitsijan suosikki. Hänestä tuli salaneuvos 1838 ja vapaaherra 1849. Kotimaassa tämä ankara ja yksinvaltainen mies sai lisänimen Hänen Hirmuisuutensa.
Krimin sodan jälkeen valtiontaloutta selvittänyt komitea, jota johti kuvernööri Fabian Langenskiöld, vaati Haartmania eroamaan. Keväällä 1858 hän saikin eron sitä pyytämättä. Vanha ja sairas mies eli tämän jälkeen omistamassaan Lempisaaren kartanossa.
Puoliso vuodesta 1820 kreivitär Gustafva Maria Sofia Mannerheim (kuoli 1822), ja vuodesta 1831 tämän sisar Eva Wilhelmina Charlotta Mannerheim (kuoli 1851).