Euroopan hullu vuosi

Ranskassa alkoi poliittinen kuohunta 22. helmikuuta. Seuraavana päivänä pääministeri Guizot antoi sotilaille luvan ampua mielenosoittajia, jotka vaativat äänioikeuden laajentamista ja tasavaltaa. Pääministeri joutui eroamaan, maa sai uuden hallituksen ja kuningas Ludwig Philip pakeni maasta. Ranskasta tuli jälleen todellinen tasavalta.

Kesällä kommunistit yrittivät päästä valtaan uusien levottomuuksien avulla, mutta kapina kukistettiin verisesti. Syksyllä pidettiin presidentin vaalit, joissa valituksi tuli prinssi Louis Napoléon Bonaparte. Ranskasta liikehdintä levisi Wieniin, Berliiniin, muualle Saksaan ja Puolaan.

Uutiset

Finlands Allmänna Tidning uutisoi vallankumouksesta 11. maaliskuuta. Lehti kertoi myös, että Pariisissa oli tapahtunut ryöstöjä, hävitystä ja suurta verenvuodatusta.

Helsingfors Tidningar arvioi tapahtunutta laajemmin 15. maaliskuuta. Artikkelissa korostettiin, että vuosien 1789 ja 1830 vallankumousten toimeenpanijana oli ollut porvaristo, joka oli niistä myös hyötynyt. Helmikuun vallankumouksessa aktiivisinta osaa sen sijaan näytti esittävän työväestö. Olikin oletettavissa, että käynnissä olevalla vallankumouksella olisi pysyvämpi vaikutus kuin aikaisemmilla.

Pariisissa kesäkuussa tapahtunut työväestön kapina kukistettiin verisesti. Åbo Underrättelser kuvasi sitä 11. heinäkuuta "surulliseksi taisteluksi, jossa kuitenkin on samalla jotain suurenmoista, kun saattaa havaita, miten vähän ihmiset välittävät kaikesta maallisesta ja kuolemaa halveksien taistelevat oman aatteensa puolesta".

Morgonbladet julkaisi heinäkuussa artikkelin Saint Simon och Fourier. Siinä esiteltiin johtavia ranskalaisia sosialisteja.

Uskonnonvapaus

Frankfurtin parlamentti hyväksyi perusoikeuksina mm. sen, että

"Jokaisella saksalaisella on täysi uskonja omantunnonvapaus... Uskonnollinen tunnustus ei ole edellytyksenä yhteiskunnallisten eikä valtiollisten kansalaisoikeuksien nauttimiselle eikä saata rajoittaa tätä... Tästälähin ei ole olemassa mitään valtiokirkkoa".

Vuoden loppua kohden kapinat alkoivat hiipua ja järjestys palautettiin väkivalloin. Euroopan vanhat kuningashuoneet olivat kuitenkin menettäneet suuren osan sekä todellista että arvovaltaansa. Tasavalta ja demokratia olivat nyt ajan henki.