Suomessa rauhallista
Julistus, kiellosta, että ei kukaan Suomalainen Alamainen saa kuulua salaisiin seuroin, olkoot minkänimisiä tahtonsa. 20.3.1848.
Julistus eteenkirjoituksista, jotka määräwät kuillen ulkomaan kisälleille, työmiehille ja ylipään alaisempiin luokkiin kuuluwille persoonille on luwallinen tulla Suomenmaahan. 15.5.1848. sivu 1
Uutinen ja sen vastaanotto
Tieto helmikuun vallankumouksesta Ranskassa saapui Suomeen maaliskuun 10. päivänä. Osakuntien kuraattoreita ja eräitä muita vanhempia akateemisia kansalaisia kokoontui samana iltana Clopattin kahvilaan saadakseen pietarilaisista lehdistä tarkempia tietoja tapahtuneesta. "Aluksi olimme hämmästyksestä sanattomia. Kuin itsestään tuli esille pullo samppanjaa. Tyhjensimme lasit ääneti... vähitellen puhe vapautui; vaihdettiin ajatuksia ja ideoita uudesta poliittisesta hahmosta, jonka Eurooppa nyt oli omaksumassa; ja kun lopetimme yhdessäolomme, jota en koskaan ole saattanut unohtaa, hymyili uusi päivä vastaamme."1
Topelius oli pettynyt opiskelijoiden passivisuuteen. Kun Ranskasta tuli tietoja tasavallan julistamisesta, täkäläisiä näytti kiinnostavan enemmän Porvoon paikallisuutiset, tupakanpoltto ja juopottelu.
Topelius kirjoitti Helsingfors Tidningarissa: "Samoinkuin olemme varmasti vakuuttuneita siitä, ettei Suomelle ja sen pääkaupungille ole olemassa mitään sen välttämättömämpää, mitään sen edullisempaa kuin rauha, niin toivomme myös yhtä lujasti, ettei näitä yhteiskunnan peruspylväitä ainakaan meillä horjuteta." Tämä koettiin pilkaksi ja opiskelijat syyttivät kirjoittajaa osakuntien lokaamisesta.
Vähitellen Suomessa alettiin kuitenkin innostua asiasta. Herman Kellgren oli Pariissa ja lähetti tovereilleen kuvauksen tapahtumista. Tämän ansiosta muutamat opiskelijat varsinkin Viipurilaisessa osakunnassa saivat vallankumouksellisen tartunnan.
Varotoimia
Ranskan ja Keski-Euroopan levottomuuksien vuoksi Suomen ja Ruotsin välinen raja suljettiin 20. maaliskuuta. Matkustajaliikenne ja postinkulku pysähtyivät. Venäjä katkaisi myös diplomaattisuhteet Ranskaan. Salaseurat kiellettiin 20. maaliskuuta annetulla julistuksella.
Kenraalikuvernööri ilmoitti kuvernööreille, että sanomalehdet saivat kirjoittaa yleisistä asioista vain virallisen lehden mukaan. Hänen mielestään "sanomalehtimiehet ja kommunistit" eivät saa määrätä yhteiskunnassa. Hän piti Snellmania kiihottajana ja "kommunistina". Tämä ei saanutkaan keväällä hakemaansa opettajan tointa yliopistossa.
Vaara uhkaa
Keisari varoitti manifestissaan 26. maaliskuuta, että "hävittävän tulva" lähestyi valtakunnan rajoja ja kehotti valmistautumaan taisteluun "Venäjän kunnian ja sen rajojen pyhyyden" puolesta. Kaikki voimat oli koottava "uskonnon, keisarin ja isänmaan puolustamiseen". Sotaa pelättiinkin ja mm. Helsingfors Tidningar julkaisi 29. huhtikuuta kirjoituksen Är finska handeln hotad af krig?
Åbo Underrättelser julkaisi toukokuussa artikkelin Om socialismens och kommunismens betydelse. Kirjoittaja tuskin tiesi, että Lontoossa oli julkaistu Karl Marxin ja Fr. Engelsin kirjoittama Manifest der kommunistischen Partei.
Vallankumouksen sanansaattajat
Senaatti antoi 15. toukokuuta määräyksen, joka salli ulkomaalaisille kisälleille, työläisille ja "yleensä alempiin kansanluokkiin" kuuluville maahantulolupia vain, mikäli työnantaja, jonka palvelukseen he olivat tulossa, antoi takuun heidän ajatustavastaan ja käytöksestään.
Määräys ei koskenut syntyperäisiä englantilaisia ja ruotsalaisia. Näissä maissa kapinointia ei ollutkaan.