Kolera
Koleraepidemia uhkasi suomalaisia ja varsinkin Helsinkiä. Siihen varauduttiin julkaisemalla kirjanen Lyhyt tieto kansalle Kolera-taudista, sen estämisestä, tuntemisesta ja wastustamisesta siihen saakka että Lääkärin apua woidaan saada. Kirjan julkaisi Lääkitys-asiain Ylihallitus.
Helsingissä varauduttiin tautiin mm. lykkäämällä yliopiston avaamista lokakuuhun. Toinen syy lykkäykseen oli opiskelijoiden pelätty levottomuus Euroopan vallankumousten vuoksi. Kun epidemia näytti jäävän pieneksi, erityistoimiin kuten kaupungin sulkemiseen ei ryhdytty. Erityiset koleravahdit, cordoonit, itse asiassa levittivät tautia, ja heidän toimiaan vastustettiin jyrkästi.
Tauti oli lähtenyt liikkeelle Intiasta vuoden 1844 aikoihin ja levinnyt sieltä Lähi-itään ja Venäjälle. Tänä vuonna se ehti Laatokan rannoille ja levisi sieltä rannikkoa pitkin kaikkiin Suomenlahden kaupunkeihin ja paikoin sisämaahankin. Hämeenlinnassa oli muutamia tapauksia. Koko maassa noin 900 kuoli koleraan.
Suomessa oli paha kolera edellisen kerran vuonna 1831. Tautiin kuoli tuolloin koko maassa noin 700 ihmistä. Salmin pitäjässä se aiheutti vakavia levottomuuksia.1
Maata koetteli toista vuotta peräkkäin myös paha influenssaepidemia, joka selvästi lisäsi kuolleisuutta.
- Kolera on akuutti ripulitauti, joka leviää ihmisestä toiseen yleensä bakteerin saastuttamasta vedestä tai ruuasta. Veteen se joutuu ihmisten ulosteista. Kuolleisuus oli 1800luvulla noin 50%. Tehokkain puolustuskeino oli hygienia ja eristäminen. Kolerabakteeri eristettiin vasta vuonna 1883. Taudista tuli maailmanlaajuinen 1800-luvulla, ilmeisesti siksi, että yhteydet Intiaan lisääntyivät.