Uusi Kalevala ja muuta
Pidempi Kalevala
Kalevalasta ilmestyi uusi laajennettu laitos. Se poikkesi paljonkin ensimmäisestä ja huomattavasti suppeammasta laitoksesta. Uutta oli mm. Kullervo-jakso. Se ei perustunut Lönnrotin itsensä kokoamaan aineistoon, vaan lisää oli saatu varsinkin David Europaeuksen keräyksen tuloksista.1
Europaeus oli kulkenut Lönnrotia kauemmaksi aina Tverin alueelle saakka. Matkansa hän rahoitti mm. rihkaman myynnillä. Europaeus harrasti myös satujen ja sävelmien keruuta. Hän oli julkaissut niitä jo nimellä Pieni Runonseppä.
Uuteen painokseen Lönnrot otti mukaan aikaisempaa enemmän kertosäkeitä ja lyyrillistä ainesta. Tästä syystä uutta painosta myös arvosteltiin. Se ei tuntunut yhtä autenttiselta kuin ensimmäinen painos.
Lönnrot itse puuhasteli myös Litteraturbladetin päätoimittajana. Lehti oli perustettu Saiman jatkajaksi sen lakkauttamisen jälkeen. Se olikin todellisuudessa edelleen Snellmanin lehti. Tänä vuonna Lönnrot palasi harjoittamaan lääkärin ammattiaan, josta oli ollut pitkään virkavapaalla.
Maamme-laulu
Runebergin runon ensimmäiset suomennokset ilmestyivät tänä vuonna nimellä Maamme.
Longfellow
Suomalainen kirjailijatar Fredrika Bremer tapasi Yhdysvalloissa runolijan ja tutkijan nimeltä Henry Wadsworth Longfellow. Tämä oli innostunut suomalaisesta kirjallisuudesta, jota Bremer hänelle antoi. Longfellow oli oppinut pitkällä Euroopan matkallaan ruotsia. Ferdinand von Wright liittyi kansan kuvaajien joukkoon taulullaan savolaispirtistä.
Kansanlauluja
Ensimmäinen suomalainen itsenäinen kansanlaulujulkaisu, A.A. Reinholmin Suomen Kansan Laulantoja. Pianolla soitettavia I, ilmestyi. Siinä oli kalevalaisia runosävelmiä ja ennen kaikkea uudempia riimillisiä kansanlauluja. Kokoelma perustui suurelta osin parikymmentä vuotta aiemmin kansan parista kerättyyn aineistoon. Tekijä selitti julkaisemista kirjoittamalla: "Yleisensä on kansan laulanto vasta nykyisempinä aikoina paremmin arvollensa älytty."
Lapsille ja muille
Andersenin satu ilmestyi suomeksi nimellä Kuninkaan uudet waatteet.
A. Räty oli innokas suomentaja. Tänä vuonna hän sai julkaistua Duma'n kirjan Kertomus Wilhelm Tellistä ja Sweitsinmaan wapauttamisesta. Se herätti hieman kiusallista huomiota poliittiselta näyttävän nimensä vuoksi. Hän oli aikaisemmin suomentanut mm. J. Chr. von Schmidtin Genovevan.
Historia
J.F. Granlundin suomentamana ilmestyi A.G.I. Hallstenin oppikirja Lyhyt Suomen Historia ja Maantieto.
Laki
Professori Johan Philip Palmen alkoi julkaista sarjana kokoelmaa ja tulkintaa maan tärkeimmistä laeista otsakkeella Rättshistoriska bidrag till tolkning af 1734 års lag.