Sahan sulkeminen

Nils Ludvig Arppen Kuurnaankosken saha määrättiin purettavaksi, koska se haittasi Pielisenjoen perkaamista. Sahan vaikutuksesta veden sanottiin nousevan liian korkealle. Kuurnaan saha oli maan uudenaikaisin ja Arppen mukaan todellinen syy purkumääräykseen oli sahauksen vastustus eikä joenperkaaminen. Hänellä oli ollut paljonkin vastoinkäymisiä laajojen hakkuiden vuoksi. Arppe sai kuitenkin vielä tämän vuoden jatkoaikaa.

Hallituksen talouspolitiikassa maatalousmaan lisääminen oli tärkeämpi seikka kuin sahateollisuus. Sahoista ajateltiin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska niiden pelättiin johtavan metsien häviämiseen. Huoli metsien tilasta oli tuotu esiin vuoden 1841 metsälakikomiteassa. Siinä esitettiin jyrkkiä kieltoja metsän käytölle. Siksi myös höyrysahoihin oli otettu hyvin jyrkkä kanta.

Senaatti ei kuitenkaan yhtynyt tähän kantaan, vaan katsoi, että sen sijaan pitäisi aloittaa toimet metsien hoitamiseksi ja lisäämiseksi ja saada siten myös raaka-ainetta sahoille.
Asia sai uutta vauhtia kun tänä vuonna asetettiin kenraalikuvernööri Menshikovin määräyksestä uusi, mahdollisimman arvovaltainen komitea. Sen asenne teollisuuteen oli myönteisempi kuin edellisen komitean.