Salaliitto
Pietarissa julistettiin Petrashevskin salaliittolaisten tuomiot tammikuun 18. päivänä. Heistä 21 tuomittiin kuolemaan, muiden joukossa kirjailija Feodor Dostojevski. Mestaustilaisuus aloitettiin, mutta keskeytettiin hallitsijan viestiin, jossa hän armahti syytetyt ja muutti tuomiot karkoitukseksi.
Salaliiton syyttäjän tiedon mukaan kapinahanke ulottui myös Suomeen, mutta hän ei esittänyt tästä yksityiskohtaisempia tietoja. Suomessa oli jo vuonna 1848 havaittu vallankumouksellisen kirjallisuuden levittämishankkeita. Samaa tarkkaavaisuutta korostettiin edelleen.
Toukokuussa L.G. von Haartman lähetti tullilaitoksen ylijohtajalle af Brunérille salaisen varoituksen:
"Koska on aihetta epäillä, että demokraattis-sosialistinen liike, joka on tullut jo naapurimaihinkin, yrittää levittäytyä meidänkin seuduillemme ja täällä kuohuttaa ja viekoitella mieliä häiritäkseen ja vähentääkseen rakkautta Hallitsijaa ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä kohtaan, joka on kuitenkin suomalaisen kansanluonteen pääpiirre, on tästä lähtien tarpeellisempaa kuin aiemmin myös tullilaitoksen puolelta vakavasti ja valppaasti valvoa, ettei yleiselle ajatustavalle vahingollisia kirjoituksia ja painotuotteita tuoda maahan."
Haartman ilmoitti saaneensa asiaa koskevan määräyksen "korkeimmalta taholta". Hän pyysi kiinnittämään huomiota painotuotteisiin, jotka voivat sisältää "sosialistista, tasavaltalaista tai anarkistista pyrkimystä: sellaisia kuin esim. käännös Eugène Suen kirjoituksesta, 'Folkets Mysterier', ja Tukholmassa ilmestyvät sanomalehdet 'Folkets Röst' ja 'Reformen'."
Valvonnan tehostamiseksi sijoitettiin purjehduskauden ajaksi Vaasaan päätullijohtokunnan kanslisti Thure Mattheizen ja Turkuun kanneviskaali Carl Wenneberg, joka myös valvoi Ahvenanmaan kautta kulkevaa talonpoikaisliikennettä, jotta sitä ei käytettäisi "laittomien yhteyksien" välikappaleena.
Jos painotuotteen vaarallisuudesta oli epäselvyyttä, se oli takavarikoitava ja siitä oli toimitettava tieto ylijohtajalle, jonka puolestaan oli kysyttävä neuvoa von Haartmanilta itseltään. Kaiken oli tapahduttava mahdollisimman vähin äänin aiheuttamatta hämminkiä niin kotimaassa kuin Pietarissakin.1
Vt. kenraalikuvernööri Rokassovski yhtyi Haartmanin huoleen, ja hän lähetti ylijohtaja af Brunérille lyhyen kirjelmän, jossa kehotti osaltaan valvonnan tehostamiseen valtakunnan rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi.